Yksin jäädessään seinien kulmat ovat maistuneet muutamaan otteeseen (huoh), ja viime viikolla löysimme neidin myös sängystämme nukkumasta, kun oli fiksuna likkana keksinyt miten makuuhuoneen ovi avataan.
 |
| En se minä ollut! |
Kotona ollessamme pieni prinsessa taas on ollut kovin huomionkipeä, ja keksinyt piippauksen ja riehumisen jalon taidon, jos huomiota ei tarpeeksi heru. Viime aikoina olemme myös heränneet yöllä piippaukseen muutamaan otteeseen... Erityisesti Ruskaa harmittaa jos jompikumpi meistä lähtee pois kotoa, vaikka rauhoittuukin yleensä nopeasti sen jälkeen.
Hieman hankalan tilanteesta tekee se, että yksin pitää olla kun isäntäväki käy töissä. Hieman turhauttavan tilanteesta puolestaan tekee se, että olemme kovin huolellisesti harjoitelleet yksinoloa vähän kerrallaan heti pienestä pitäen, samoin kuin huomion antamista silloin kun meille sopii, eikä aina sitä pyydettäessä. Oletusarvo on kuitenkin toistaiseksi, että kyseessä on jokin alkavaan teini-ikään liittyvä juttu, joka menee aikanaa ohi jos löydämme sopivat keinot tilannetta helpottamaan sekä yksin että yhdessä kotona ollessa. Kotona ollessa pitää varmaan vähän kiristää ruuvia sääntöjen noudattamisen kanssa, mutta toisaalta tarjota sitten huomiota ja kivaa tekemistä vastapainoksi. Ja töissä ollessamme olemmekin jo hankkineet muuta purtavaa seinien sijaan, sekä järjestäneet tarvittaessa mummolavoimat ulkoilutusavuksi (en nyt viittaa sitten purtavalla näihin mummolavoimiin :D).
Positiivisena nouttina mainittakoon, että teini-iän lähestymisestä huolimatta korvat ovat kenties hieman paremmin päässä kuin aiemmin. Ja kaiken kaikkiaan Ruska on kuitenkin mukava koira, jonka kanssa viettää aikaa myös kotona, vaikka joskus mutkia matkassa onkin (epäilemättä isäntäväen aiheuttamina tavalla tai toisella ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti