Metsäretkellä

Reilu viikko takaperin pakkasimme autoon kolme koiraa, keittimen ja aamupalatarpeet ja lähdimme metsään katsastamaan kantarelli- ja mustikkatarjontaa. Retki ei ollut kovin tuottoisa, koska mustikat jäivät keräämättä (liian pieniä laiskalle) ja kantarelleja löytyi ehkä viisi, mutta toisaalta kuitenkin hyvinkin onnistunut, koska pääasia, eli kesäisestä metsästä nauttiminen sujui loistavasti koko porukalta.

Aamiaisvahti

Pientä painia evästauolla. Isommat tytöt ovat lakanneet nyt murisemasta Roudalle ja kelpuuttavat sen jo mukaan leikkeihin :)

Vimma pakenee paparazzia.

 

Kiilto-Ruska näyttää kieltä kameralle.

Vimma ottaa rennommin.

Perheen pienin on ainut, joka malttaa poseerata.

Routakin jaksoi reippaasti melkein kolmituntisen metsäretken, mutta kotona oli reissun jälkeen hyvin, hyvin hiljaista ;)

Pikku"sisko"

Taskususi kotona. Kuvan ottamista seuraavana päivänä korvat olivat jo nousseet pystyyn.

Karvaisten määrä taloudessa ylitti ihmisten määrän viime viikonloppuna, kun Ruskalle ja Vimmalle haettiin kaveriksi Routa, harmaa norjanhirvikoira. Isäntä on kovasti hingunnut tarvinnut hirvikoiraa, ja kun seisojanpennun sijaan meille muutti talvella täysikasvuinen Vimma, totesimme, että myös pentu sopii vielä joukkoon jo tänä vuonna.

Penikka on reipas kuin mikä ja aika erilainen kuin Ruska pienenä, melkoinen viilipytty. Ja paljon kömpelömpi, Rusetti oli melkoinen apina ja niin taisi olla Vimmakin :) Roudan kotiutuminen on sujunut hyvin ja isäntäväki on päässyt melko vähällä yöheräämisten, pissatusten, kieltämisten sun muun kanssa. Tai sitten homma tuntuu vaan niin helpolta, kun on huikea aiempi kokemus kokonaisesta yhdestä pentukoirasta :D

Kauheaa on ollut lähinnä "isosiskoilla", hyi minkä otuksen ihmiset ovat päättäneet raahata kotiin!! Vaikka isotkin koirat saavat nyt varmaan normaalia enemmän huomiota, ei heille sovi, että sitä saa joku muukin (hohhoijaa).

Jos pikkukoira tulee liian lähelle, pitää murista. Jos se ei usko, pitää murista enemmän. Jos pikkukoirasta pitää päästä ohi, täytyy kiertää mahdollisimman kaukaa ja näyttää happamalta. Jos ihmiset antavat pikkukoiralle huomiota, täytyy korjata tilanne ja ängetä väliin. Ja jos ihmiset hylkäävät isot koirat kotiin ja vievät pikkukoiran vartin pissalenkille, täytyy kotona ulista, kunnes ihmiset tajuavat tulla takaisin (mutta minkä hiton takia se pikkukoira on taas niillä mukana?!). Jos joku tulee ovesta sisään, täytyy möykätä ja käyttäytyä kuin paviaani, jottei pentukoira vaan vie huomiota.

Muutimme sohvan paikkaa ja Vimman suosikkipaikaksi on noussut rahi, sieltä on hyvä tähystää eikä pentukaan pääse vielä lattiatasosta häiritsemään :)

Vimman suhtautuminen on enemmän sellaista yleistä "hyi pentu" -suhtautumista, mutta Ruska taas heittäytyy mustasukkaisena itse aivan vauvaksi. Toisaalta sillä on myös suuri ristiriita, kun vähän haluaisi kuitenkin leikkiä Roudan kanssa vaikka se onkin niin kovin inhottava. Mitään isoja ongelmia ei kuitenkaan ole, kaikki tytöt voi huoletta jättää samaan tilaan keskenään ja yöt ne nukkuvatkin sopuistasti yhdessä. Kyllä se tästä lutviutuu :)

Pentukasa kasvattajalla kesäkuussa

Routa neliviikkoisena