torstai 24. lokakuuta 2013

Tuokiokuva lokakuulta 2013

Ei liene epäselvää siitä, kuka on meidän talouden suosikki-ihminen :D


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Metsäkanalintukauden aloitus Kuusamossa

Muutama viikko sitten volvoon pakattiin kolme koiraa, kaksi ihmistä ja keskinkertainen määrä tykötarpeita, ja nokka käännettiin kohti Kuusamon metsiä kanalintujahdin aloituksen kunniaksi. Tälläkin kertaa reissu oli liian lyhyt ja lievällä haikeudella laskemme taas päiviä ensi vuoden kauden aloitukseen. Kuvat kertokoon sanoja paremmin viime viikkojen tunnelmista!

Mies ja sekalainen valikoima saksanseisojia.
Mahdoton yhtälö: Vimma valokuvassa kokonaan ja kohdennus kunnossa (ei toteutunut nytkään, vaikka tässä ollaan jo lähellä)
Kauhusiskot (tällä ei ole mitään tekemistä parihaun kanssa :D)
Huomioliivit on p*skin juttu ikinä, yäääkk!
Pikkukoira löysi isomman paistin (ei kauheesti kiinnostanut isäntäväen vislailut tuossa kohtaa :)
Lepopäivät olivat tyhmiä, mutta keppien nouto järvestä antoi Vimmalle vähän lohtua.
Routa poimii puolukoita.

Älypääkerhon vapaapäivä







perjantai 16. elokuuta 2013

Sairastupa

Tassupotilasta harmittaa, kun toiset pääsevät uimaan!

Kurjaa tuuria! Ensin keväällä Ruskalta piti poistaa kynsi ja nyt viime viikolla Vimma sai kunnon vekin varpaiden väliin, lasinsirusta luultavasti. Todistusaineistoa ei ole, koska huomasimme haavan vasta kotiin tullessa, mutta vaikea keksiä mikä muukaan aiheuttaisi normilenkillä samanlaisen palkeenkielen :( Harmittaa kovasti Vimman puolesta, koska sillä jää haavan takia sorsan aloitus väliin ja muutenkin niin mukavat uimiset ovat nyt vähän aikaa pannassa.

Vimma on muutenkin ollut kovaonninen viime viikkoina: silmät ovat rähmineet kovasti, koska neiti tuntuu keräävän niihin aina puolet pääkaupunkiseudun kasvillisuudesta ulkona juostessaan. Eikä siinä vielä kaikki, kaikki talouden koirat ovat saaneet vatsansa vuoron perään sekaisin viimeisen viikon aikana, joten välillä talossa on ollut kunnon sairastupa. Isäntäväen iloksi kakkareissuille on saanut lähteä pitkin öitä ja töiden jälkeen on pidetty joka päivä siivoustalkoot. Jee!

Mahat alkavat onneksi vaikuttaa jo paremmilta, mutta Vimman tassussa on vielä hoitamista. Maailman vilpittömin ja kiltein koira Vimma osaa olla mitä ovelin, kun kysymyksessä on tassusiteen poisto, joten öisin ja kotoa pois ollessamme olemme joutuneet käyttämään sille kauluria. Kostoksi Vimma on osoittanut mieltään kolistelemalla kauluria öisin makuuhuoneen oveen ja huonekaluihin. Ilmeisesti se ei ole riittänyt, koska fakiiri on myös onnistunut avaamaan kaulurinsa ja poistamaan tassukääreen kaulurista huolimatta. Toivotaan, että takapakeista huolimatta paraneminen jatkuisi kuitenkin nopeasti ja säästyisimme eläinlääkärireissulta.

Myös Urpo-veljellä on ollut samanlaista huonoa tuuria, sekä tassun että silmien kanssa. Toivotaan, että sekä Urpo että Vimma saataisiin pian kuntoon. Vähemmän tällaista sisarustenvälistä telepatiaa, kiitos!

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Metsäretkellä

Reilu viikko takaperin pakkasimme autoon kolme koiraa, keittimen ja aamupalatarpeet ja lähdimme metsään katsastamaan kantarelli- ja mustikkatarjontaa. Retki ei ollut kovin tuottoisa, koska mustikat jäivät keräämättä (liian pieniä laiskalle) ja kantarelleja löytyi ehkä viisi, mutta toisaalta kuitenkin hyvinkin onnistunut, koska pääasia, eli kesäisestä metsästä nauttiminen sujui loistavasti koko porukalta.


Aamiaisvahti

Pientä painia evästauolla. Isommat tytöt ovat lakanneet nyt murisemasta Roudalle ja kelpuuttavat sen jo mukaan leikkeihin :)

Vimma pakenee paparazzia.
 
Kiilto-Ruska näyttää kieltä kameralle.

Vimma ottaa rennommin.

Perheen pienin on ainut, joka malttaa poseerata.

Routakin jaksoi reippaasti melkein kolmituntisen metsäretken, mutta kotona oli reissun jälkeen hyvin, hyvin hiljaista ;)

torstai 18. heinäkuuta 2013

Pikku"sisko"

Taskususi kotona. Kuvan ottamista seuraavana päivänä korvat olivat jo nousseet pystyyn.
Karvaisten määrä taloudessa ylitti ihmisten määrän viime viikonloppuna, kun Ruskalle ja Vimmalle haettiin kaveriksi Routa, harmaa norjanhirvikoira. Isäntä on kovasti hingunnut tarvinnut hirvikoiraa, ja kun seisojanpennun sijaan meille muutti talvella täysikasvuinen Vimma, totesimme, että myös pentu sopii vielä joukkoon jo tänä vuonna.

Penikka on reipas kuin mikä ja aika erilainen kuin Ruska pienenä, melkoinen viilipytty. Ja paljon kömpelömpi, Rusetti oli melkoinen apina ja niin taisi olla Vimmakin :) Roudan kotiutuminen on sujunut hyvin ja isäntäväki on päässyt melko vähällä yöheräämisten, pissatusten, kieltämisten sun muun kanssa. Tai sitten homma tuntuu vaan niin helpolta, kun on huikea aiempi kokemus kokonaisesta yhdestä pentukoirasta :D

Kauheaa on ollut lähinnä "isosiskoilla", hyi minkä otuksen ihmiset ovat päättäneet raahata kotiin!! Vaikka isotkin koirat saavat nyt varmaan normaalia enemmän huomiota, ei heille sovi, että sitä saa joku muukin (hohhoijaa).

Jos pikkukoira tulee liian lähelle, pitää murista. Jos se ei usko, pitää murista enemmän. Jos pikkukoirasta pitää päästä ohi, täytyy kiertää mahdollisimman kaukaa ja näyttää happamalta. Jos ihmiset antavat pikkukoiralle huomiota, täytyy korjata tilanne ja ängetä väliin. Ja jos ihmiset hylkäävät isot koirat kotiin ja vievät pikkukoiran vartin pissalenkille, täytyy kotona ulista, kunnes ihmiset tajuavat tulla takaisin (mutta minkä hiton takia se pikkukoira on taas niillä mukana?!). Jos joku tulee ovesta sisään, täytyy möykätä ja käyttäytyä kuin paviaani, jottei pentukoira vaan vie huomiota.

Muutimme sohvan paikkaa ja Vimman suosikkipaikaksi on noussut rahi, sieltä on hyvä tähystää eikä pentukaan pääse vielä lattiatasosta häiritsemään :)

Vimman suhtautuminen on enemmän sellaista yleistä "hyi pentu" -suhtautumista, mutta Ruska taas heittäytyy mustasukkaisena itse aivan vauvaksi. Toisaalta sillä on myös suuri ristiriita, kun vähän haluaisi kuitenkin leikkiä Roudan kanssa vaikka se onkin niin kovin inhottava. Mitään isoja ongelmia ei kuitenkaan ole, kaikki tytöt voi huoletta jättää samaan tilaan keskenään ja yöt ne nukkuvatkin sopuistasti yhdessä. Kyllä se tästä lutviutuu :)

Pentukasa kasvattajalla kesäkuussa

Routa neliviikkoisena
 

torstai 30. toukokuuta 2013

Tassupotilas Ruska


Lauantaina Ruskalla kävi kurja tuuri: muutoin kovin kivan mökki + uintipäivän menoissa etutassusta katkesi kynsi tyveä myöten niin, että se piti poistaa kokonaan. Aluksi Ruska näytti vain hieman varovan tassuaan ja varominenkin meni hyvin nopeasti ohi, joten luulimme sen vain kalauttaneen itsensä johonkin. Lauantai-iltana kuitenkin Rusetti ontui tassuaan selvästi, ja sunnuntaina oli jo kovin allapäin asiasta. Kynnen tyvestä tuli hieman verta mutta mitään muuta ulkoista vikaa ei näkynyt, joten veimme neidin sunnuntaipäivystykseen eläinlääkäriin.

Eläinlääkäri totesi kynnen katkenneen tyvestä ja ytimen vaurioituneen hieman, minkä vuoksi koko kynsi piti poistaa. Ruska sai tassuunsa komean töppösen, ja isäntäväki pitkät hoito-ohjeet.

Nyt Ruskan elämä onkin sitten tyhmää: tassukääre on tyhmä, kääreen vaihtaminen on tyhmää, tassun putsaus on tyhmää ja haavan suihkuttelu se vasta tyhmää onkin. Onneksi Ruska on kuitenkin antanut paketin olla rauhassa, joten supertyhmää kauluria ei ole tarvinnut käyttää.

Vimmallakin on tyhmää, lähinnä siksi, että hänen tassuaan ei suihkuteta ja paketoida säännöllisin väliäajoin, vaan sisko saa kaiken huomion :D

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Siskokset

Blogissa on ollut pitkään hiljaista, mutta Ruskan elämässä on ollut suuria muutoksia siitä huolimatta. Helmikuussa saimme nimittäin hoitoon Ruskan siskon Vimman, ja maaliskuussa varmistui, että Vimmasta tulee meille ihan pysyvä perheenjäsen!

Vimma on tottunut monen koiran perheeseen, mutta Ruskalle 'ainoan lapsen' aseman menetys aiheutti aluksi pientä mustasukkaisuutta. Vieläkin monesta asiasta tulee tiukka kilpailutilanne, esim. enää ei ruokaa jää kuppiin tai huonoja nameja ole olemassakaan :) Mitään riitoja ei ole kuitenkaan tullut. Hyvin äkkiä oli nähtävissä, että tytöt tulevat toimeen ja viihtyvät keskenään, ja isäntäväenkin arki on oikeastaan toisen koiran myötä vain helpottunut.

Vimma on monessa asiassa Ruskaa vähän aikuisemman oloinen ja muutenkin rauhallisempi, mutta toisaalta vähän valikoivampi siinä, milloin ja ketä kuuntelee. Siitä on myös tulossa selvästi isännän tyttö, siinä missä Ruska toimii aika tasapuolisesti meidän molempien ohjauksessa. Alkuajat olemmekin keskittyneet paljolti rakentamaan suhdettamme Vimmaan ja motivoimaan sitä uskomaan, että olemme ihan kivoja, jaksamme antaa huomiota, järjestämme puuhattavaa (tai ainakin yritämme parhaamme), ja että meidän kuuntelemisemme palkitaan :)

Nyt, kun koiria on kaksi, ei blogikaan enää ole Ruskan. Mitähän sille keksisi nimeksi?

Sohvanvaltaajat


Sängynvaltaajat


Human, me petasimme paremmin.

Pepsodent-siskot

Lumipesut



keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kauden lopetus


Taputeltiin tänään vielä parit fasaanit Ruskan kanssa. Ainoa edes värähdystä muistuttava ele avanssiin tuli siitä kun siltä kävi ite ryöväämässä noston - harmi kun tajuttiin vasta nyt, oltais mielellään kokeiltu vielä parilla linnulla hypoteesia. Ens kaudella sit. No, ehkä kuitenkin välissä jotain ihan pientä...

Paukkunoudon elkeet lakkasivat samoin tein kun isäntäväki alkoi ihan oikeasti ohjaamaan koiraa. Ei tarvinut mitenkään sotilaalliseksi ryhtyä, sellainen noheva ja hyvin ajoitettu pikku päsmäröinti piti Ruskan paikoillaan.

Hyvinkään ja Hauhon fasaanitiloilla käyneenä, ei voi kuin yhtyä kasvattajan näkemykseen Hauhon ylivertaisuudesta. Saatiin pitkälle toista sataa halvemmalla sama paketti kuin Hyvinkäällä, eikä tällä kertaa tarvinut viihdyttää tilan omistajaa jahdin ohessa. Enemmän arvoa halvempaan hintaan, vaikea siihen on keksiä kritiikkiä.

Ruskan kausi todennäköisesti loppui tähän, ellei isäntä keksi käyttää vikaa lomapäivää vielä tän kuun aikana. Tätä eteenpäin jatketaan arkitottelevaisuudella ja lasketaan aamuja elokuuhun.

Haussa riitti vauhtia heti alusta alkaen

Tuolta tuoksuu

Ei mennyt perään, mutta pummi tuli!

Isäntää siis sietääkin käydä välillä ohjeistamassa

Taas piikissä, josko se nyt osuisi...

...ja osuihan se! Kehtaa palata autolle

maanantai 4. helmikuuta 2013

Vielä ehtii fasaanille!

Ylihuomenna sitten Ruska viimeistä kertaa riistan perään tällä kaudella. Saimme kuin saimmekin varmistettua 8kpl tipusia Hauhossa toimivalta Ellilän fasaanitilalta - ei ilmeisesti täysin itsestäänselvä asia, sillä kyselyitä oli paljon ja moni niistä varmasti meidän pikkujahtia suurempia. Jahtiajankohdan nähden suhteellisen aikainen ja aktiivinen yhteydenpito varmasti auttoi kääntämään asian eduksemme.

Viikko sitten maanantaina kävimme kaluamassa Astrakanin fasaanisafarilla maastosta niin ikään 8 riistatilannetta. Uutena ominaisuutena keksittiin alkaa hakemaan Ruskalle tiedotusta kohdilleen. Hyvin karkeasti kuvattuna tiedotuksessa koira irtoaa seisonnalta (itse tai pillistä) ilmoittamaan isännälle, että 1) nyt on riistaa tiedossa ja 2) tuolta se löytyy. Tiedotus on hyvin arvostettu ominaisuus koirassa, ja varsinkin metsäkanalinnulla peitteisessä maastossa korvaamatonta yhteispelin kannalta.

Tiedotus meni ihan nappiin. Heti kun seisonnan aikana Ruska hakee katsekontaktia ohjaajaan, pilli soi ja innostava "irroitusmaanittelu" alkaa. Ruska irtoaa mielestäni terveellisen vastahakoisesti kuitenkin niin, että siihen voi luottaa vaikkei suoraa näköyhteyttä olisikaan. Ilmennys tilanteesta Ruskalla on voimakasta "keulimista" koko matkan isännän luokse - ei siis jää epäselväksi, että tällä kertaa siellä on jotain muuta kuin myyriä kiikarissa. Seisonnan lähestyminen uudemman kerran isännän kanssa toimii loistavasti - Ruska ei paahda pää kolmantena jalkana seisonnalle, vaan himmailee hyvissä ajoin ja antaa pulskemmalle isännällekin mahdollisuuden päästä mukaan. Lopuksi sitten lintu piikkiin ja alkaakin se kaikki muu...

Ruskalla on hieman avanssiongelmaa, eli linnun nosto tökkii. Tässä kohtaa tervaskannot yleensä puhuvat siitä kuinka siltä on otettu peräänmeno pois liian rajusti. Se on varmaan ihan hyvä oletus tehdä tuntemattomasta koirasta. Ruskaan se ei kuitenkaan päde, sillä Ruskalla ei ole ollut peräänmenotaipumusta pois otettavaksi. Oma arvelumme on se, että Ruska on vain jossain kohtaa ymmärtänyt väärin noston toimintamallin ja isäntäväki on ystävällisesti vahvistanut tätä.

No, sitten kun lintu saadaan ylös, Ruska odottaa kiltisti tiputusta. Jos isännälle tulee pummi, tai muuten vaan jätetään tiputus tekemättä ja laukaistaan, Ruska jää niille sijoilleen ja tarkkailee linnun lentoa. Jos kuitenkin lintu tippuu, ja vasta sitten, Ruska irtoaa hieman turhan herkästi paukkunoudolle. Paukkunouto on sitä, kun koira lähtee ilman ohjaajan lupaa noudolle. Se ei ole toivottavaa turvallisuussyistä - esim. seurueessa metsästettäessä joku saattaa vielä hermostuksissaan ampua maassa pomputtavaa lintua, jolloin luvatta irronnut koira olisi vaarassa.

Nouto kuitenkin pelaa ihan loistavasti muuten, ja kun Kalpea Metsästäjä vielä kokemattomuuttaan oikein provosoi tiputtamalla linnut liian lähelle ja avanssin ollessa mitä on, emme tästä välitä tässä kohtaa yhtään. Kun avanssi saadaan korjattua, keskitymme noutosuoritukseen.

Avanssia odotellessa

Nouto härväyksellä


Hauholla tulemme ottamaan löysin rantein. Ainoat koulutukselliset tekijät tulevat olemaan tiedotuksen vahvistaminen, sekä sopivan tilaisuuden tullen avanssin herättely. Pääasia kuitenkin tulee olemaan hauska päiväreissu Hauholle ja Ruskalle kauden päätteeksi vielä kerran tilaisuus pöllyyttää höyheniä. Isäntäväki syö sitten hernesoppaa ja näkkileipää (fasaanihöysteellä) palkkapäivää odotellessa...