Turhautumisen tuskaa...

Tänään on ollut hiukan hankalanpuoleinen päivä. Etätyöpäivästä parempi osa kului siihen, kun kävin poimimassa Ruskaa milloin mistäkin huomionkipeästä mielenosoituksesta ja pahanteosta. Tai no, eihän se pahansuopa ole mutta kovasti tuntuu välillä olevan epäselvää siitä, kuka päättää, mitä saa tehdä ja mitä ei, ja mihin saa mennä ja minne ei. Sohva on erityinen suosikkipaikka, sinne pitää päästä koko ajan ja siitähän tietysti saa huomiotakin, menestys on taattu isäntäväen noustessa kerta toisensa jälkeen kieltämään!



Jos olisi ovela ja menisi laatikkoon piiloon, niin ehkä isäntäväki ei huomaa.

Treenipuoli ei mennyt huonosti jos ei hyvinkään. Luoksetulo menee hienosti, niinkin hyvin että Ruska sai olla vapaana tänään lähiniityllä (pieni vasikkamme nautti kovasti voikukista), mutta muuten meni vähän sinne päin... taluttimen kanssa taisi olla yksinkertaisesti liian pitkä reissu ja liikaa virikkeitä matkalla, mutta istumisesta piti neuvotella vähän turhankin paljon.
Jos huomenna olis sitten uusi ja sujuvampi päivä...

Viikonlopun harjoittelusaldo

Viikonloppuna oli ilahduttavan vähän järjestettyä ohjelmaa, joten molempina päivinä harjoiteltiin urakalla uusia ja vanhoja juttuja.

Lauantaina Ruska pääsi ensimmäistä kertaa kulkemaan julkisilla, kun kävimme kukkienkastelureissulla Kivenlahdessa. Kun pysäkillä odottelun kauheudesta pääsi, bussissa olikin yllättävän mukavaa! Matka taittui vielä sylissä, mutta neiti kiipesi itse bussista ulos ja sisään, ja katseli maisemia ja kanssamatkustajia tyytyväisenä.

Kivenlahdessa meno- ja paluumatkan välissä jaksoikin sitten riehua urakalla, kukkaruukut kolisivat ja matot lähtivät maata kiertävälle radalle...

Lauantaina saatiin myös puolitahatonta veteen totuttelua kun Ruska änkesi mukaan saunaan. Kylppäri ja sauna ovat sallittuja alueita kotona, mutta ei odotettu neidin viihtyvän. Innokkaasti kuitenkin leikki saunan lattialla sen hetken mitä annettiin sisällä olla ja olisi kiivennyt ylemmäskin jos oltaisiin päästetty :) Suihkunkin puolella tuli lutrattua, ja samalla tehtyä huolellinen nestetankkaus.

Sunnuntaina ajettiin Karkkilaan tarpomaan metsässä, ja tehtiin samalla irtiolo/luoksetuloharjoituksia. Hienosti meni, ja metsässä oli muutenkin mukavaa, kuten aina. Bonuksena vielä laukauksiin totuttelua, kun kantaväestö paukutteli kaukaisuudessa menemään (jälleen tuli todettua, ettei se koira pelkää mitään...). Vielä kun saisi hirvenkakat vähemmän houkuttaviksi.

Viikonlopun molempina päivinä treenattiin myös istumista, sivullemenoa, maahanmenoa ja taluttimessa kulkemista sekä ihmisten tervehtimistä hyppimättä (kaikkien muiden päivien tapaan). Uutena juttuna ollaan otettu istuminen ja luvan pyytäminen ennen syliin kiipeämistä, sekä istuminen luoksetulon yhteydessä. Metsästyspuolen harjoituksia voisi tehdä varmasti enemmänkin, vähän ehkä loppuu osaaminen ja mielikuvitus kesken siinä, mitä voisi tehdä pikkupennun kanssa kaupunkialueella (viiriäiskateutta ja muuta).

Siipeä ollaan kuitenkin jaksettu sitkeesti roikottaa pitkin viikkoa, Ruska on vähän turhan innokas käymään siihen kiinni mutta toisinaan alkaa näkyä seisojankin elkeitä. Kuva iltatreenistä lähipellolta.

Yksinolo- ja lenkkiharjoituksia

Joku pennunottajista raportoi tulleensa työpäivän jälkeen kotiin, jossa lattiat olivat säästyneet lätäköiltä ja ipanakin vasta haukotteli päikkäriväsyään pois. No, Ruskan kanssa ei eilinen ensimmäinen puolikas työpäiväyksinolo ihan samanlaista menestystä, häkkiin (ikävä kyllä) oli päätynyt pari pisua ja pieni riiviömme aivan ylikierroksilla isäntäväen kotiutuessa.

Jäi vähän epäselväksi olisiko pitänyt itkeä vai nauraa treenileikkiä yrittäessä Ruskan keskittyessä kaikkeen muuhun paitsi harjoituksiin (edes syötävä palkinto ei motivoinut tarpeeksi). Rauhoittava lääke löytyi kuitenkin yllättäen peltolenkistä, joka on hihnan vuoksi ollut toistaiseksi vähän hankalaa vaikka ulkoilu sinänsä on kivaa. Toisin kuin yleensä, nyt myös menomatka sujui vauhdilla, joskaan ei vieläkään yhtä vauhdikkaasti kuin paluumatka. Ja mikä parasta, Ruska seisoi pellolla hienosti variksia!

Kotona sai sitten isäntäväkikin hengähtää, kun neiti kietaisi itsensä rullalle sohvatyynyn päälle ja sammui. Lasken myös tämän oma-aloitteisen nukahtamisen muualle kuin syliin pieneksi voitoksi :)

Herättelyä hanhensulilla

Tänään koettiin toistamiseen hanhensulkien ihanuus ja jännitys. Hyvin pysyi tyttö ajatuksessa mukana, vaikka välillä keskittyminen hieman herpaantuikin. Suurimmat jäädöt tapahtuvat seisontaharjoituksessa ehdottomasti kepin varressa heiluvalle ylpeälle omistajalle.

Lenkeillä sen sijaan ei oikein menestystä niitetä. Remmi on ihan hirveä ja kävely on ihan hirveää, motivointia tarvitaan paljon menosuuntaan. Takaisin päin juostaan täysiä - varmasti tietoisena siitä, mihin ollaan menossa. Heidi aikoo ostaa huomenna uuden remmin. Vallitseva epäilys on se, että kuristusremmi olisi liian kova pala aloittelevalle lenkkeilijälle.

Reissu Kaitalammelle

Ruska pääsi tänään illalla purkamaan energiaansa Kaitalammelle. Teillä ja tasaisella meno oli hurjaa, kalliolle kivutessa jo vähän liiankin kohtalokasta! Oliko tyttö vähän väsynyt, vaiko leikit tylsiä - toivottavasti tähän osataan vanhempana vastata.

Juoksuvauhti oli melko hurja, toivottavasti nuoren koiran luusto kestää. Kävyt olivat parhaita, sitten kepit. Hihna oli hirveä.

Eka juoksulenkki

Ruska juoksi koko matkan lenkiltä kotiin. Jos tämä jatkuu on vaarana, että isäntä laihtuu. Matka nurmialueelle oli hirveä, remmi oli hirveä ja autot oli hirveitä. Nurmialueella oli ihan kivaa ja naapurikoiria tarkkailtiin etäältä istuma-asennosta nätisti ja uteliaana. Takaisintulo oli tosiaankin helpompaa, ainakin koiralle. Ihan viime metreillä piti isännänkin jo ihan spurtata, että pysyy mukana.

Heidi laittoi kaulapannan heti aamusta, tarkoitus on totutella Ruska siihen nyt kerrasta. Myöhemmin tänään on aikeissa ottaa lisää lenkkiä ja kenties käydä jopa Kaitalammella pöyhimässä maastoa ekan kerran Uudellamaalla.

Loppukaneetiksi mainittakoon, että tässä perheen nokkimisjärjestystä noudattaessa, omaa ruokaansa odottaessa, Ruska-neiti nukahti kaulapannan kanssa.