Aprillia?

No ei ole, eikä syöty silliä. Mutta kuravettä oli ilmeisesti juotu (tai siis isosiskon tuottamaa "kuraa"), koska sitä riitti lattialle ja matoille oksennettavaksi saakka. Uskokaa pois, se haisee toisen kerran ulos tullessaan vielä pahemmalta kuin ensimmäisellä kierroksella. Emäntä harkitsee uranvaihtoa turkistarhuriksi.

Olen syytön.

Synttärisiskot

Ruska ja Vimma täyttivät muutama päivä sitten kolme vuotta, onnea hurmaaville sisaruksille! Juhlapäivää vietettiin kotona maksalaatikko-nakkikakuilla herkutellen. Routakin sai kakkua, vaikka Ruskan mielestä juhlat huononevat, jos muutkin koirat saavat kakkua (se on aina Ruskalta pois).

Synttärisankaritar saa tehdä mitä haluaa, esim. auttaa tiskikonetta.

Emäntä yritti ottaa virallista 3 v. potrettia neitokaisista, mutta tyttöjä ei niin poseeraus kiinnostanut.

Pieniä häiriötekijöitä.

Kas mikäs tuolla tuoksuu?

Joo melkein.

Eikä lähelläkään (paitsi jätesäkki on komea taustalla).

Kuvassa on yksi synttäritön koira, mutta muuten mentiin jo vähän oikeaan suuntaan, kunnes...

...human, oikeesti, onks pakko?

...päh, ei kiinnosta!

Ei mitään uutta?

...Tai siltä ainakin tuntuisi, jos päivitystahtia seuraa. Tosiasiassa yhtä sun toista on tapahtunut ja menoakin riittää, mutta harvemmin olemme päässeet koko perheen voimin liikkeelle, mikä tarkoittaa, että kuvia ei juuri tule räpsittyä, eikä blogia sitten sen vuoksi päivitettyä.

Pienempinä yksikköinä olemme liikkuneet sen vuoksi, että perhekoko kasvoi vielä yhdellä jäsenellä, kun karvaiset tytöt saivat marraskuussa kaverikseen ihmispoikasen. Isäntä sai samalla tasoitusta perheen sukupuolijakaumaan. Emäntä taas viettää päivät toistaiseksi kotona, joten sikäli tytöillä on pullat ihan kivasti uunissa, pissalle pääsyäkään ei tarvitse odottaa työpäivän yli.

Ihmispoikanen on tyttöjen mielestä ollut toistaiseksi sangen tylsä, kun ei se oikein mitään vielä tee. Vimma nuuhkaisee joskus välinpitämättömästi ja Ruska on ehkä (jos mahdollista) vielä normaaliakin sylinkipeämpi. Yhteiselo on suurimmaksi osaksi sujunut kuitenkin oikein mallikkaasti tähän mennessä. Isännän ja emännän kanssa joutuu neuvotteluihin lähinnä, jos jompikumpi isoista tytöistä ei ymmärrä tarpeeksi varoa ja hosuu tassujensa kanssa turhan lähellä, tai jos lelujen omistajuudesta on epäselvyyttä.

Routa taas on - itsekin pentuna - suhtautunut kiinnostuneimmin, pussailisi mielellään (mutta tykkää niin paljon syödä kakkaa ja raatoja, ettei ihan hirveästi tarvitse pussata) ja usein parkkeeraa ihmispoikasen leikkimaton viereen tarkkailemaan pojan puuhia. Allaoleva on meillä aika tyypillinen näky tällä hetkellä.