lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kommelluksia

Mitään ihmeellistä ei ole Ruskan elämässä viime viikkoina tapahtunut, paitsi että tänään vietettiin synttäreiden osaa kaksi, kun loputkin synttärijuhlijat pääsivät paikalle. Tällä kertaa meno pysyi hieman kahden viikon takaista rauhallisempana, vaikka ainakin emäntä oli oikeastaan odottanut vähän päinvastaista, koska nyt mukana oli myös seitsemänvuotias, ahkera leikittäjä :) Mukavampi näin, hurjat olivat leikit mutta rauhoittuminenkin onnistui lopuksi, eikä Ruska koko ajan ollut testaamassa, pätevätkö samat säännöt kaikkiin ihmisiin.

Kaikkea pientä kummallista Ruska (lempinimeltään tonttu) on kuitenkin viime aikoinakin keksinyt, uutena lajina on tullut mm. vesikuppiin sukeltaminen, jolloin neiti unohtaa turpansa vesikuppiin kesken juomisen ja alkaa sitten puhaltamaan ilmakuplia veteen (ilmeisesti siis vaan kyttää jotain vesikuppiin pudonnutta ruuanmurua, mutta kovin omituiselta puuha näyttää ;). Myös villasukkaan sukeltamista on kokeiltu; emännän pukiessa sukkia jalkaan arvon saksanseisojaneiti porhalsi takavasemmalta tunkemaan päänsä korvia myöten sukkaan. Ihan itse. Sen verran eläinrääkkääjä olin, että räpsäisin tilanteesta valokuvan ennen auttavan käden ojentamista.

Loppuun aiheeseen liittyvä sekä muutama muu kuva viime viikkojen touhuista.

Villa(sukkapää)koira


Synttäripaketin tarmokas avaus
Paketista paljastui skunkki.


Kenguru
Muuten vaan nättinä.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Mikäs Ruskalla on?

Viime vuoden taituttua 2012 puolelle olemme olleet kovin tyytyväisiä Ruskan menoon, erityisesti arkena. Upeaa on ollut tietysti saada ekat pudotuksetkin, mutta peruselämisen kannalta enemmän on ollut merkitystä sillä, että Ruska on oppinut rauhoittumaan paremmin (varsinkin fasaanitreeneissä olemme olleet ylpeitä siitä, ettei koira kuumene liikaa), koirapuistossakin on korvat päässä ja kotona ei järsitä seiniä enää kovinkaan usein. Talutushihnassa ei edelleenkään osata kulkea ja toisten koirien vastaantulo on ylitsepääsemättömän ihanaa, mutta ihmisten kanssa Ruska on jo osannut olla sangen fiksusti kotona ja kylässä.

Maltillinen poseeraus, tässä on heilunut vain kamera.
Näin kiltisti ja silmät suurina odotettiin empiiristä koetta synttäripäivänä :)

Mutta mikäs nyt? Murrosikä? Torstaina Russeli oli "mummolassa" (siis emännän vanhempien luona :) iltapäivän ja illan isäntäväen ollessa omissa menoissaan työpäivän päälle. Tuttu paikka ja tuttuja ihmisiä, jotka käyvät lenkitysapunakin melkein kerran viikossa, mutta jostain syystä hoidossa oli nyt niin jännittävää, ettei Ruska osannut ollenkaan rauhoittua, ja pisutkin tulivat lattialle ensin muuten vaan (ei pissalenkkien puutteesta), ja vielä uudemman kerran meidän tultua hakemaan neitiä kotiin. Laskeskelin, että tämä taisi olla ensimmäinen kerta melkein puoleen vuoteen, kun rakonhallinta unohtuu.


Riehakkaampaa menoa, tässä sentään ulkona...

Sama juttu toistui kuitenkin lauantaina, kun vietettiin Ruskan syntymäpäiviä. Vieraiden tullessa ovelle menivät maailmankirjat niin sekaisin, että ilopissat lirahtivat lattialle. Välillä ulos pissalle, mutta sama juttu uudestaan heti, kun ovi seuraavan kerran kävi. Vaikka Ruska rauhoittuikin sammuikin, kun vieraat kävivät pöytään, menivät synttärit noin muuten vieraiden testaamisen merkeissä. Saisiko tätä ihmistä vasten hyppiä? Onko ok, jos kiipeän väkisin tämän syliin? Entä, jos yllätän hyppäämällä syliin sohvan selkänojan yli?

Pikkuisen rasittavaa, mutta tulkintamme on toistaiseksi, että murrosiän piikkiin menee. Eipä silti, ei tuollaista aleta katselemaan, ensin kouhkataan muutama tunti kuin hullu ja välittömästi vieraiden lähdettyä sammutaan, kun kaikki mehut on riehuttu pois. Pidetään silmät auki ja kolinapurkki esillä, eiköhän se tästä...



torstai 15. maaliskuuta 2012

Synttärisankaritar

Jonnekin vuosi on hujahtanut, koska Ruska ei olekaan enää aivan pikkuneiti, vaan vuoden ikäinen nuori saksanseisoja! Syntymäpäivä oli 14.3., mutta juhlia (jep) vietetään tulevana lauantaina. Varsinaisen synttäripäivän kunniaksi kävimme kuitenkin Rajasaaren koirapuistossa ja syötimme päivänsankarittarelle herkkuja empiirisen kokeen muodossa - rivi herkkuja lattialle, ja sitten katsotaan, missä järjestyksessä ne tulevat syödyksi. Sitten toistetaan samoilla herkuilla, eri järjestyksessä. Kokeen tulos oli täysin random, paitsi että juustopala meni yllättävän nopeasti jokaisella kierroksella :)

Loppuun vielä vähän dokumentaatiota synttärisankarin ensimmäisestä vuodesta.




3-viikkoiset sisarukset ja äitinsä ensimmäisellä vierailullamme kasvattajan luokse


Oletettavasti ensimmäinen kuvamme Ruskasta - oletettavasti, koska ei voi olla ihan varma, onko tämä Ruska :D
Viisiviikkoisen saksanseisojan paavoväyryslook :D


Ensimmäisinä viikkoina uudessa kodissa uni tuli parhaiten isännän rikkinäisiin pyjamanhousuihin käärityn kuumavesipullon avustamana.


...ja noin vuotta myöhemmin, meno edelleen vauhdikasta.

Joka kodin pyykkivahti.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Talven viimeiset fasaanit

Käytyämme Hauholla treenaamassa kasvattajan ja sisarusten kanssa helmikuun alkupuolella, oli Ruskalla helmikuun aikana vielä pari tilaisuutta käydä ihmettelemässä fasaaneja UKH:n järjestämissä treeneissä.

Ensimmäinen treeni Kärkölässä meni vallan mainiosti, lintu löytyi, Ruska teki siistin riistatyön ja fasaani putosi. Lämpimän linnun noutaminen menee selvästi vielä ihmettelyn puolelle, mutta olemme ihan tyytyväisiä siihen, että lintu ei kuitenkaan inhota eikä sitä koiteta omia. Ruska ja samassa treenissä mukana ollut siskonsa Iisi näyttivät lisäksi hienoa esimerkkiä vanhemmillekin koirille siitä, miten treeneissä ollaan, ja me omistajat olimme kovin ylpeitä kuullessamme evästauolla kommentteja "ai nää oli niitä Gironin koiria" :)

Jossain täällä niitä pitäisi olla...

Ruska kuuntelee isäntää korvat pitkällä :)
Viikkoa myöhemmin olikin sitten vähän huonomman tuurin vuoro. Hanki oli ehtinyt muuttua viikossa mukavasti lintua kantavaksi, joten fasaanit juoksivat iloisesti karkuun, mutta koira upposi pahasti yrittäessään pysyä perässä. Ihmisten etenemisestä puolireiteen ulottuvassa lumessa ei kannata paljon edes puhua, yksi osallistujista käytti lumikenkiä mutta upposi kenkineen päivineen syvään hankeen. Niin kävi sillä kertaa, ettei yhtään riistatyötä saatu aikaiseksi, vaikka Ruska sinnikkäästi pysyikin lintujen jäljellä, ei se ehtinyt koskaan saada niitä riittävän hyvin kiinni, jotta kunnon tilanteita olisi päässyt syntymään. Talviliikunnan kannalta päivä oli kuitenkin mitä erinomaisin, uni maistui kotiin päästessä niin koiralle kuin ihmisille ;)