Yksinoloa

Isäntäväki ehti jo saada viisi oikein lotossa taannoin, mutta valitettavasti huikea 55 euron potti ei ihan riittänyt siirtymiseen palkkatöistä Ruskan kokopäiväisiksi seuralaisiksi. Näin ollen isäntäväen työskennellessä nuori neiti pitää vahtia kotona.

Kuten monelle nuorelle koiralle on tyypillistä, on Ruskakin innostunut yksin ollessaan järsimään, kuten joskus aiemminkin on mainittu. Jostain syystä kuitenkin järsittäväksi ovat kelvanneet ainoastaan seinät, ja kaikki muu irtaimisto on toistaiseksi (kop kop) saanut olla rauhassa.

Nyt kuitenkin tuntuu helpottaneen tämäkin asia, ehkä Russelista kasvaa vielä aikuinen koira joskus! Ja me pääsemme pinnoittamaan kulmat uudestaan ;)

Syksyn aikana järsimistilannetta helpotettiin Kivenlahden "mummolasta" saadulla lenkkiseuralla, pitkin seiniä ruiskitulla etikalla (toivottavasti se ei tee kamalan pahaa hajuaistille), järsimiseen sopivilla ydinluilla, kotitoimistopäivillä sekä porrastetulla työajalla niin, että toinen isäntäväestä lähti hyvin aikaiseen vuoroon töihin ja toinen hyvin myöhäiseen, lyhentäen liukumalla vähän yksinoloa. Vuodenvaihteen jälkeen tilanteen parannuttua olemme onneksi uskaltaneet jo tehdä ihan normaaleja työpäiviä ilman vuorottelua, helpottaa isäntäväenkin elämää.

Kuvat eivät liity järsintätapauksiin, kiva vaan laittaa muuten vaan jotain viime aikojen kuulumisista :)

Kuivalihan ystävät ry.

vakoilukoira



Räkä poskella Rajasaaren koirapuistossa

Ruska on nyt metsästyskoira

Pentutapaaminen Hauholla tuotti tulosta - huolimatta siitä, että isännän slaavilainen ukkossauva, Baikal IJ-27, on maannut jo lähes kuukauden sen kummemmitta viestittä Riistamaan uudelleenhitsailtavana juotosten irrottua (prkl).

Taustaksi: Piipun vasemmanpuoleinen juotos oli irronnut n. 5cm matkalta piipun suusta alkaen. Oletettava tapahtumahetki oli, kun Baikal katsoi aiheelliseksi tyhjentää molemmat piippunsa samalla kertaa sorsaa kohti elokuussa. Sorsa tuli tonttiin, ja isäntä melkein sukelsi järveen rekyylistä. 

Asetta on pidetty järjellä ja kohtuudella. Käytetty panos oli Baikalin paineille numeroiden mukaan sopiva magnum-latauksinen metsästyspaukku. Olen antanut itselleni kerrottavan ettei tämä ole ensimmäinen kerta (toinen viesti ylhäältä). Näin ollen tästä koko setistä miinukset niin Baikalille kuin Riistamaallekin. Köyhän ei kannata ostaa halpaa, eikä ainakaan periaatteesta tukea paikallisia kivijalkakauppoja.

Mutta asiaan: Ruska teki ensimmäisen päätökseen asti viedyn riistatyönsä, kasvattajan hoitaessa hauliparvea. Tämä tapahtui 2012 jälkeen ajanlaskun alun hauholaisella fasaanitilalla, istutetuilla fasaaneilla. Taisi olla muutamankin osatekijän summa, mutta Ruska näytti koko päivän saavan vainun linnuista hyvin kaukaa. Maasto muotoineen puolsi hyvin tuulen käyttöä vaikka meillä olikin kaksi ryhmää samalla pellolla tutkimassa saarekkeita. Tuuli oli jaksottaista, mutta sattui onnekkaasti Ruskan hakujen aikana olemaan voimakkaampaa. Ja onhan Ruska kone (Kasvattaja, 2012).

Heti "hajehaje"-käskyn jälkeen tuotokkaan haun aluksi Ruskalla oli vainu jostain. Peltoa reunustaneiden lehtipuiden katveessa oli ilmeisesti jotain vainun arvoista. Tonkiminen ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja joko siinä ollut fasaani oli jo siirtynyt tai vain kaivautunut niin syvään ettei sitä lumen alta löydetty.

Alue loppui äkkiä kesken ja haun oli jatkuttava läheisellä, peltoa jakavalla koivikkosaarekkeella. Isännän puuskuttaessa umpihangessa Ruska liiteli kevein askelin sinne tänne, käyden ilmottautumassa vuoroin edellä kulkeneille kasvattajille, vuoroin hieman lähempänä edenneelle Heidille.

Saavuttaessa koivikolle isäntä ryhtyi vaihtelemaan kuulumisia kasvattajan kanssa ja Ruska kävi haravoimaan etumaastoa saksalaisella täsmällisyydellä. Sen suuremmin liioittelematta, kävi  fasaanille lähes välittömästi käry ja Ruska rupesi tapailemaan seisontaa. Matkaa kuitenkin oli, ja ajokäskyjä tuli annettua useampi ennen pysähtymistä epäilyttävän mättään eteen. Vastoin kaikkia ihmisten aistihavaintoja, päätettiin kuitenkin luottaa koiraan ja taas jaeltiin ajokäskyjä. Lopulta vasta käskytyksen innoittaman Ruskan survaistessa molemmat etukäpälänsä lumiseen kumpareeseen pyrähti sieltä lentoon nuori fasaanikukko. Aiemmin sovitun mukaan kasvattaja siirsi linnun tonttiin kesken sen lennon ja seurue pääsi kokeilemaan Ruskan noutokykyjä.

Räpiköivä fasaanikukko oli kuitenkin tutumpi seisontaharjoituksista kuin noutotöistä. Ensimmäisen tiputuksen outous oli ilmeistä eikä Ruska oikein tiennyt mitä siltä odotettiin. Kannustuksen kautta Ruska kuitenkin pääsi linnun luokse ihmettelemään ja vietti hoiti loput: Ruska noukki linnun maasta kunnolliseen täyden suun otteeseen. Siinä vaiheessa Ruskakin oivalsi lopulta mistä on ollut kyse ja riemu repesi. Häntä vipatti kyljestä toiseen ja jokaisen seurueen jäsenen luona piti erikseen käydä esittelemässä saalista. Välillä Ruska meinasi mennä pusikkoon yksin aarteensa kanssa, mutta sitten mieli muuttuikin ja juhlia oli jälleen mukavampi jatkaa yleisön edessä. Lopullinen luovutus kasvattajalle tapahtui ongelmitta ja 11-kuisen Ruskan ensimmäinen täysi riistatyö oli saatettu päätökseen (ja isäntäväelle fasaanipaistosta).

Pidättelemätöntä työn iloa. Kuva: Laura Heinonen