Hyvää uutta vuotta!

Jos vuosi 2011 hujahti vielä vähän pikkupentuna, 2012 meni saksanseisojan ammatin opettelun merkeissä. Heti talvella kävimme muutamissa fasaanitreeneissä ja Ruska ansaitsi ensimmäiset pudotuksensa. Keväämmällä treenattiin noutoa, tokoiltiin vaihtelevalla menestyksellä ja käytiin mätsärissä, jossa oli Ruskan mielestä äärimmäisen tylsää (makkarakisaa lukuunottamatta :) Alkukesästä loksahti vesityö kohdilleen ja Ruska sai heinäkuussa vesityökokeessa hienot viisi pistettä. Kesällä kävimme myös näyttelyssä, sieltä tuloksena EH ja kommentti "needs ring training", ai miten niin?

Syyskuussa vietettiin vajaat pari viikkoa Kuusamossa - saalis oli vähäistä, mutta koiran työskentelyyn olimme tyytyväisiä. Kuusamosta ajettiin suoraan Lapualle Junkkariin, josta Ruska sai hienosti NUO2-tuloksen ja kehästä ERI-arvosanan. Tällä kertaa kehässäkin piti maltti oikein hyvin. Ruskan Urpo-veli puolestaan voitti koko kisan, upea suoritus! Kävimme lokakuun loppupuolella vielä UKH:n järjestämässä Kymi-Uusimaa haasteottelussa, josta Ruskalle vielä toinen NUO2-tulos. Olimme taas tosi tyytyväisiä Ruskan työskentelyyn, mutta avanssi tökkii vielä, epäilemättä isäntäväki on antanut jotain virhesignaaleja sillä saralla. Jotain treenattavaa jää siis (ainakin isäntäväelle) myös vuodelle 2013 ;)

Muutoin elämä on ollut paljon arkea, lukemattomia juoksutuslenkkejä pellolla ja metsissä, leikkihetkiä koirapuistoissa, uintiretkiä kesämökeillä ja ihan riittävästi myös sohvalla löhöilyä isännän ja emännän kainalossa. Onneksi enää ei ole juurikaan tarvinnut miettiä, syökö pikkutermiitti seinät yksin kotona ollessaan :D

Alla vielä muutama kuva joulukuussa muutama viikko takaperin järjestetystä fasaanijahdista, josta ei koskaan tullut kirjoitettua erikseen. Huippupäivä, jossa Ruska oli hyvässä vireessä ja sille tehtiin useampia pudotuksia. Kasvattajan järjestämään päivään osallistui melkein koko sisarusparvi sekä muutakin kennelin porukkaa, ja ulkoilun jälkeen juhlittiin koko jengin voimin Alma-mamman KVA:ta ja Urpo-veljen junkkarivoittoa.

Vähintään yhtä hyvää vuotta 2013 toivoo Ruska! :)

Ruska tuo saaliinsa.

Fasaanirukkaa pöllytettiin.



Chisu katselee tyynesti kun kana siivittää (suoraan koirasta ylös kuvan laidassa).



Luna-juniori tutustui ensimmäistä kertaa fasaaneihin, sillekin saatiin hieno pudotus.

Dumle-neiti hakee ojan varresta.

Tämä ei ole parihakua, vaan Ruskan ja Chisun luppohetken kuviotelmintää :) 

Talvi-iloa

Jee, kurakelit ovat ohi, edes vähäksi aikaa! Mitään ihmeellistä ei olla viime aikoina puuhattu, mutta näillä keleillä ihan normaaleillakin lenkkipoluilla kelpaa telmiä.



Näin kivaa!

Ruska esittää moottorikelkkaa

Välillä piti jäädä kyttäilemään muita koiria...

 

...tai kaivamaan aarteita...

...jotka saattoivat olla yllättävän hankalissa paikoissa...

 

...mutta ei se tonkimista haitannut

 

Hempeänvärisellä hangella

 

Lumipallojen saalistus oli parasta.

Hieronnassa

Pitääkö vielä kauan olla..?

Alkuviikosta Ruska pääsi ensimmäistä kertaa hierojalle, koska isäntäväkeä kiinnosti, miten lihakset jaksavat aktiivisimman kauden päätyttyä. Kokemus oli kovin jännittävä, eikä Ruska ihan ymmärtänyt, miksi uudessa mielenkiintoisessa paikassa pitäisi lötköttää paikallaan. Mitään traumoja ei kuitenkaan tainnut jäädä, koska oman vuoron jälkeen maistui leikkiminen (ja roskisten penkominen) vielä samoissa tiloissa.

Iloksemme Ruskan lihakset olivat hyvässä kunnossa, eikä hierojan mukaan  jatkuvaan hierontaan ole erityistä tarvetta. Ajattelimme kuitenkin käydä maaliskuussa fasaanikaudenkin loputtua, jos ei muuta, niin sen takia, että Ruska saisi vähän rutiinia hierottavana olemisesta.

Omaa vuoroa kelpasi odottaa nätisti namipalkalla.

Kotiläksyiksi saimme tältä kierrokselta kylkimakuun opettamisen käskystä, sekä venytysharjoituksia - Ruska venyttelee itsekin aika aktiivisesti, mutta toki puuhaa voi systemaattisestikin vielä parantaa.

Kuusamossa

Blyyh, metsäkanalintukausi päättyi! Onneksi talven mittaan on tiedossa fasaanireissuja ja muuta mukavaa, niin ei ihan tarvitse odottaa ensi syksyyn saakka. Päättyneen kauden saldona vielä vähän tunnelmia Kuusamosta syyskuulta, toivottavasti ensi vuonna taas uudestaan!

Aloitusposeeraus 2012

Työnteko maistuu.

Emäntä oli näistä aivan ihastuksissaan, mutta Ruskaa harmitti, kun piti pysähtyä typerien sienten takia.

Auringonlaskut olivat ihan ok sekä mökillä...

...että metsässä.

Auringonnousutkin olivat siedettäviä. 

Muitakin eläimiä nähtiin, mutta ainakin tämä piti jättää rauhaan.

Meno päällä.

Lepohetkinä uni maistui (parhaiten isäntäväen sängyssä).

Kuusamon jälkeen jatkoimme kautta Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa, tosin kamera odotti yleensä kotona. Kokeissakin käytiin Uusimaa-Kymi haasteottelussa, siitä saamme toivottavasti kirjoitettua vielä tuonnempana.

Junkkari!

Hirveesti olisi päivitysbacklogia, mutta aloitetaan isoimmasta jutusta eli Junkkarista. Muita asioita ehtii varmaan päivittää sitten syksymmällä...

Vietimme siis (pitkän mutta ihan liian nopean) viime viikonlopun Lapualla nuorten kanakoirien SM-kisoissa Junkkarissa. Ja kuinkas siinä kävikään, Ruskan Urpo-veli eli Gironin Tulilordi omistajansa Pekan kanssa nappasivat koko kilpailun voiton! Loistava suoritus, onnea vielä kerran Urpo, Pekka ja Maria!!

Onnelliset voittajat Urpo ja Pekka

Kahden sukupolven voittajat omistajineen eli J-09 Alma-Mamma ja J-12 Urpo.

 Ruskallakaan ei mennyt pöllösti ja ennen kaikkea oli mukavaa :) Lopputuloksena Ruskea Raketti sai isännän ohjauksessa NUO2-palkinnon, sekä ulkomuotokatselmuksessa tuloksen erinomainen (noh, sehän on selvä, kuten kuvasta näkyy ;). 

Nätti ku mikä.

Peltopäivä jännitti, koska torstaina treenaillessa Ruska oli vähän väsyksissä puolentoista viikon Kuusamon-reissun jäljiltä, mutta pieni lepo teki terää ja lauantaina neidillä oli ihan eri meno päällä.

Dumle torstain noutotreenissä.

Iisi sai aarteen!

Ruska ei melkein malttanut odottaa omaa vuoroa :)

Sunnuntaina oltiin tositoimissa, kuvassa Ruska, isäntä ja emännän liivi.

Muut Gironit pärjäsivät niinikään hyvin, tuloksina (Ruskis mukaan lukien) yhteensä kolme NUO2 -tulosta, yksi NUO 3.ja tietysti Urpon NUO1 Lisäksi samaan porukkaan kuuluva Hollannintuonti Dumle sai myös NUO2-tuloksen. Jee!! Näyttelykehä oli enemmän tyttöjen puuhia, nartut kuittasivat kaikki ERIn, kaksi Gironia + Dumle olivat loppukehässä ja Vimma-sisko (Gironin Pallosalama) valittiin kauneimmaksi lyhkärinartuksi.

Elmo-veli osasi olla näyttelykehässä nätisti.

Taka-alalla kauniit ruskeaveriköt Armi ja Chisu, edessä - öö... joku ahne ahven..?

Kaunein lyhkärinarttu Vimma,

Myös seura oli viikonloppuna huippua, ja jengiliivit erottuivat. Vähän nauratti, kun jokaisen pentueen koiran kritiikissä oli kymmenkunta ylimääräistä kuuntelijaa jännittämässä ;)

Liivijengiä :)

Onnittelut myös kasvattajille sekä kiitokset myös meidän ja Ruskan puolesta, olemme saaneet sekä hyvän koiran että paljon arvokkaita neuvoja! Ensikertalaisen koiranomistajan kaikki odotukset ovat ylittyneet :)

Giron-perheen voitontanssia Urpon finaalisuorituksen jälkeen. Vasemmalta oikealle Alma-Mamma, Voittaja-Urpo sekä siskot Vimma ja Ruska.

Hallåå

Hengissä ollaan, kaikki kolme. Hävettävän harvakseltaan tulee tehtyä päivityksiä, vielä on kertomatta kevään tokoiluista, kesän uimakoulusta, lonkkakuvista ja vaikka mistä. Kiire kiire ja muut kootut tekosyyt.

Aloitetaan vaikka uusimmasta, viikonloppuna oltiin näyttelyssä Lammilla. Etukäteen harjoiteltiin vähän paikalla seisomista ja seuraamista, jotta selvittäisiin näyttelykehästä Isännän rooli oli juosta kehässä (mä edelleen pelkään rupeavani rähisemään tuomarille, jos kuulen mitään kritiikkiä meidän apin... saksanseisojasta) ja emäntä oli paha poliisi, joka hoiti kynsien leikkuut, harjaamiset ja puunaamiset, sekä hoiti järjestyksenvalvontaa, kun ei näyttelyssä vissiin sovi mennä muiden koirien kanssa painimaan, vaikka kuinka tekisi mieli. Kaikki kiva on kielletty!

Ihan ei kuitenkaan mennyt esiintyminen nappiin, Ruska vaikutti enemmän kengurulta kuin koiralta ja tuomarin nouteissa luki lopussa "needs ring training". Ai miten niin? Paikallaan sentään malttoi seistä eikä pistänyt edes takapuolta maahan, vaikka aluksi luultiin sen olevan haasteellisin juttu. Ei myöskään hypännyt päin tuomaria, mitä vähän pelkäsin varsinkin kun sadekuurot vetivät näyttelypaikan ihan kuralammikoksi.

Mutta tuloksena kuitenkin EH, olemme oikein tyytyväisiä :) Ja mukava tietää, että nyt voi keskittyä täysin lintujuttuihin, näyttelyyn voi mennä joskus jos oikein rupeaa innostamaan, mutta tulos on nyt joka tapauksessa joten mitään suurta tarvetta ei ainakaan toistaiseksi ole. Ruskasta en tiedä, mutta ainakin emännälle monen pro-näyttelykävijän touhu oli kuin eri planeetalta koiratelttoineen, aurinkovarjoineen, pikkutakkeineen ja fööneineen. Eipä siinä mitään, jokaisella on oma lajinsa, mutta tämä ei ehkä ollut se minun juttuni (terv. nimim. "näyttelyn kuraisimmat verkkarit"). Isäntä sentään kampasi tukkansa kehään ;)

Ja vaikka kehässä ei homma ihan sujunut, niin olin tosi iloinen siitä, miten Ruska malttoi olla ja odotella vuoroaan. Uudet nurkat piti tutkia kamalalla ähellyksellä ja vetämisellä, mutta heti kun ne oli nähty, Ruska tyytyi maltilliseen kyttäämiseen. Iso osa päivästä vietettiinkin auton takakontin reunalla luukku auki tarkkaillen ja ohikulkijoita ihmetellen.

Kamera unohtui tältä retkeltä, mutta laitetaan pari viimeaikaista kuvaa ihan muuten vaan :)



No ohan se nätti :) jorpakossa juhannuksena.



Ymmärrän näyttelytuomarin pointin siitä, että koiran liikkeitä oli vaikea arvostella...



"Very good neckset". Eikä ihme tuolla kuikuilulla. Kuvakin on mennyt killiin.

Uimakoulu

Ruskalle uiminen on ollut vähän hankalaa. Kahlaaminen on ihanaa, vesi ei ole mitenkään liian märkää ja joka lätäkköön ja ojaan pitää mennä rypemään, mutta ihan oikeaa uimista neiti on tainnut jännittää. Jotta saataisiin Ruska vielä joskus noutamaan vedestä (tai jopa veneestä), olemme nyt pitäneet ahkerasti uimakoulua - isäntä kahluuhaalareissa kainaloita myöten jorpakossa ja emäntä laiturilla kannustamassa (kuka ne valokuvat muuten ottais?).

Kunnes kahlaaminen ihan oikeasti muuttuu uimiseksi ja koira alkaa löytää siinä varmuutta, olemme päättäneet edetä ilman sen suurempaa nouto-opetusta, pääasia on, että tassut saadaan irti pohjasta. Dummy - ja vain yksi tietty dummy - on mukana lähinnä leluna, sen kanssa on ollut mukava kirmata jorpakossa ja uida jo jonkun verran myös. Mukaan on tullut jonkinlaista spontaania noutoa, Ruska-liikkis ensin hakee dummyn uimalla, tuo sen rantaan ylpeänä saavutukseensa, vie kunniakierroksen rannassa ja palauttaa sitten isännälle ihan pyytämättä. Uudestaan, jooko? :)

Karmean kuritonta puuhaa ;) Mutta ei tunnu aiheuttaneen Ruskan noudolle mitään vahinkoa, neiti on ehkä jopa vähän innostunut uudestaan noutamisesta tämän leikin varjolla. Ja uimisen kanssa olemme edistyneet selvästi. Olemme myös huomanneet, että ihan muutamana viime viikkona isäntä on ollut aavistuksen verran suuremmassa huudossa kuin emäntä, epäilisin sen johtuvan juuri uimakoulun hauskuudesta. Mutta toisella on niin mukavaa, että en mä voi valittaa - täytyy vaan itse ängetä jorpakkoon myös!

Siellä se ui!

Uitettu koira :)

Kunniakierroksella dummyn kanssa

Makkaraprinsessa mätsärissä

Eilen kävimme Ruskan kanssa mätsärissä harjoittelemassa näyttelyssä oloa. Ruskasta ei ole tulossa näyttelykoiraa, enkä ihan heti näe näyttelykärpäsen purevan isäntäväkeäkään, mutta haluamme kyllä ennemmin kuin myöhemmin käydä hakemassa Ruskalle sen H:n (korkealla ovat tavoitteet ;). Ja hyvää hermotreeniä taas tämäkin, varsinkin ihmisille.

Kamera jäi valitettavasti kotiin, mutta mätsäristä voisi tiivistää seuraavia tunnelmia. Ruska oli aluksi niin täpinöissään, ettei mistään oikein meinannut tulla mitään. Istuimme hallissa odottelemaan kehän laidalle muutaman metrin päähän muista koirista, ja siinä Ruska malttoi jo makoillakin, tosin reppana läähätti ja sydän hakkasi intojännityksestä koko ajan. Ensimmäinen kierros kehässä meni vähän niin ja  näin, laukka tuntuu olevan ravia luontaisempi askellaji ja seuraaminen on sellaista krokotiilin tyylistä, kita auki hypähdellen. Ja paikallaan seisominen vasta hankalaa olikin, Ruska kuuliaisesti pisti takapuolen maahan paikallaan ollessaan, sitähän hänelle on opetettu :)

Toinen kierros menikin sitten jo paremmin, neiti tajusi suurin piirtein, mistä on kyse, otti normaalin 'jee, nyt on mun vuoro' -asenteensa ja ravaili ihan mallikelpoisesti kehässä. Takapuoli meni kyllä edelleen maahan aina, kun piti seisoa, mutta ei siitä oikein voinut olla pahoillaan :) Isäntä oli handlerina, ja emäntä oli paha poliisi, joka ennen mätsäriä leikkasi kynnet, suihkutteli suurimmat kurat turkista ja niin edelleen.

Lopputuloksena Ruska oli ryhmänsä neljäs isojen aikuisten sarjassa, eli ilmeisesti sijoituksella 4.-8., jos oikein tulkitsin. Ehkä. Saimme ruusukkeen ja namipalkintoja. Meidän bravuuri olikin paikalla järjestetty makkarakisa, makkaroilla höystetty temppurata, jonka Ruska voitti kirkkaasti ja sai vielä toisen ruusukkeen ja namipussin palkinnoksi - tästä voitosta olimme erityisen ylpeitä :D

Makkarakisa vielä tuoreena mielessä...

...kunnes muistettiin, että näyttelyssä on TYLSÄÄ!

Noutotreeniä

Saimme pakastimeen pitkästä aikaa uusia noutolintuja, joten viikonloppuna oli kiva treenailla niillä. Varmaan myös Ruskan mielestä, koska helmikuun pentutapaamisesta saatu nyttemmin jalaton ja päätön lintu oli jo aika reilusti parhaat päivänsä nähnyt.
Sisarusten suunnalta on kuulunut, että nouto maittaa vähän vaihtelevasti, ja tämä oli tilanne Ruskallakin, vaikka säännöllisesti ollaan treenattu milloin milläkin esineellä. Monesti nouto menee hyvin, mutta mitään pomminvarmaa se ei ole. Päällimmäisinä havaintoina seuraavat:

1) Nouto ei kiinnosta, jos noutoesine on liian lähellä ("no tossahan se on, poimi ite")
2) Kylmän linnun noudossa ollaan hyvin kiinnostuneita linnusta ja se poimitaan ja kannetaan reippaasti, kunnes sylkäistään metri-pari ennen luovutusta ohjaajan jalkoihin. Muut esineet tulevat paremmin loppuun saakka. Purkkiako vai mitä tähän pitäisi kokeilla?
3) Nouto on aika häiriöherkkää (vanha kunnon "kyllä se kotona nouti ihan hyvin" -ilmiö)

Ollaan käyty Ruskan kanssa myös pari kertaa UKH:n tokossa, siitä toisen kerran enemmän. Suurin oppimisemme on toistaiseksi ollut, että häiriötreeniä tarvitaan PALJON lisää...



Ohjeiden kuuntelu sujuu - ainakin tutuissa ympyröissä

Ja ihan hienosti tulee noutoesine takaisin...



...kunnes se sitten sylkäistään menemään vähän ennen maalia...

Välillä luovutus on ihan hyvä ekallakin yrityksellä :)

Isännälle kans, vähän villimpään tyyliin :)