Koulutussaldoa

Vaikka välillä tuntuu että treeniä pitäisi saada enemmän sekä metsästyspuolella että perustottelevaisuudessa, on toisaalta kiva miettiä, että aika montaa asiaa ollaan jo tehtykin.

Perustottelevaisuudessa toimii istuminen ja maahanmeno jo melko hyvin (varsinkin isännän kanssa, mun pitäisi vielä saada koiraan parempi kontakti), ja ruokaa odotellessaan Ruskeli olisi motivoitunut seisomaan vaikka päällään jos käskettäisiin. Toistaiseksi maahanmeno on riittänyt :)



Hämähäkkimme Ruska, kuvassa päivän alle 3kk ja n. 8kg, kaikki jaloissa. Hienosti odottaa kuitenkin makuulla ruokaansa.



Sivulle mennään myös ainakin jonkinasteisesti, tosin usein liian pitkälle. Toisaalta, sitä on ehkä vähän laiskasti harjoiteltukin sen jälkeen, kun viimeksi samasta asiasta mainitsin. Sen sijaan suurin ylpeytemme on luoksetulo, jonka Ruska on sisäistänyt hienosti. Ihanaa kun pikkuneitiä voi pitää vapaana aina, kun ympäristö antaa siihen puitteet!  

Metsästykseen liittyvissä jutuissa pitäisi jotenkin venyttää omaa kekseliäisyyttä, kun näin kaupunkialueella ei omia treenilintuja ole kovin kätevä hommata, ja lähipuistojen/peltojen/metsien luontokappaleitakaan ei kehtaisi eikä lain puitteissa muutenkaan sopisi ihan kohtuuttomasti häiritä.

Seisontaa ollaan kuitenkin harjoiteltu hanhen siivellä, ja se näyttää usein ihan hyvältä - Ruska tosin innostuu vähän turhankin paljon ja haluaisi vaan jahdata siipeä... toisaalta taas, ei voi sanoa, että neiti ylikuumenisi riistalle, koska monet linnut, sekä toisinaan rusakot ja ketut, ovat jääneet läheltäkin huomaamatta neidin varatessa koko huomionsa mudan syömiselle tai muulle kehittävälle puuhalle. Mutta on iloisiakin yllätyksiä Ruskan joskus äkätessä linnun kesken lenkin ja seistessä ihan oma-aloitteisesti.

Tässä meno näyttää jo vähän seisonnalta

Mutta parasta on kun saa napata siiven lopulta kiinni!

Uimasilla

Tänään Ruska pääsi ensimmäistä kertaa uimaan muutenkin kuin vahingossa, kun saatiin mökkiranta lainaksi. Automatka Snappertunaan oli sen verran hankala Ruskan potiessa matkapahoinvointia mutkaisella tiellä, että ehdin jo katua, ettemme valinneet uimapaikaksi yleistä koirauimarantaa Haukilahdessa. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen, ja neiti kahlasi ja ui reippaasti lihapullien ja pallon perässä, vaikka vähän jännittikin. Myös isäntäväki pääsi heittämään talviturkin, ja koko perhe nautti hellepäivästä.

Näin jälkiviisaana, olisi varmaan voinut enemmänkin treenata pelkän totuttelun ja leikkimisen sijaan, mutta jääköön se seuraavalle kierrokselle.

Tennispallo kiinnosti



Kebakonpalan perään mentiin jo ihan oma-aloitteisesti (myös muualle kuin veteen, hohhoijaa)



Kuistin auringossa oli mukava kuivatella päivän jännityksen päälle

Uimisen lisäksi Ruska on opetellut oma-aloitteisesti varastamisen jaloa taitoa. Perjantaiaamuna harjasin hampaita kylppärissä, ja keittiöön palatessani neiti löytyi keittiön pöydältä seisaaltaan tyhjentämässä edellisillalta pöytään jääneitä wokin tähteitä. Ihme kyllä chilit sun muut eivät sekoittaneet mahaa, tai ilmeisesti edes maistuneet tarpeeksi tulisilta... Tänään saunoessa kävi toinen vastaava sattuma, kun Ruskeli pääsi tyhjentämään kylmälaukusta löytyneen avatun kebakkopaketin hyvällä ruokahalulla. Note for self, elukalta ei keinot lopu kesken ja lisää vaan keksitään neidin kasvaessa, joten isäntäväenkin täytyy skarpata entistä enemmän.

Action dog

Ruskeli laittoi haisemaan tuossa eräänä päivänä.

Heidi tämän jo ehti raportoidakin, mutta eräs päivä aamupalaa odotellessaan ja isäntäväen vielä harjatessa hampaita, antoi neiti  hieman palautetta huushollin yleissiisteydestä. Aamukahvin aikana esiin vedetyt tuolit toimivat kätevinä portaina pikkuneidille maanpäälliseen taivaaseen, eli ruokapöydälle. Illalta jäänyt nuudeliwokki hävisi samoin tein parempiin suihin, suoraan astiasta. Tulistahan se oli, mutt jos jokin muutos neidin olotilassa on tuosta ollut, niin ehkä salainen hymy on ollut hieman leveämpi ja varastelu on nyt kivaa.

Lenkillä reenattiin taas kahluupuuhia. Huolellinen alustelu muutaman päivän aikana (lihapullan heiluttelu veden päällä) maksoi itsensä takasin neidin viimein uskaltaessa nilkkoja myöten samaiseen puroon ilman houkuttimia. Ei se ainakaan vettä pelkää, huolimatta viikonlopun kompastuksesta.

Lenkin loppupuolella metsästysviettinen koiramme pääsi myös siivittämään kyyhkysen polulta. Liekö syynä hellepäivä vai wokin täyttämä masu, mutta aivan kuin suorituksessa olisi ollut ripaus laiskuutta mukana. Näin ainakin isännän silmin. No, eipä toisaalta lähtenyt peräänkään - se lienee tärkeämpää tässä vaiheessa, kun luontaisesti ilmenevä käytös on ainoa noudatettava toimintamalli "riistatilanteessa". Oikeasti metsällä ollessa koira ei siis saa lähtä jahtaamaan nousevaa lintua, ettei joudu mahdollisen laukauksen eteen.

Vapaanapito

Ruska, eli Ruskeli, on tuleva metsästyskoira joka löytää riistan maastosta ampujalle. Tästä syystä Ruskan tulee voida juosta vapaana erilaisissa maastoissa, myös kaukana poluista. Latokaski/Nöykkiö tarjoaa kaupunkiympäristölle epätyypillisesti mahdollisuuden koiran vapaanapitoon läheisellä niityllä.

Aamuisin, aikataulujen aina sen salliessa, Ruskeli pääsee lyhyen hihnaharjoittelun jälkeen sahaamaan niitylle siksakkia. Alle tuntia ei olla vielä onnistuttu viettämään niityllä, eikä pieni koko ole menoa juuri haitannut. Ainoa, mistä voi huomata neidin väsyneen on lyhentynyt etäisyys "kuljettajaan".

Ruska pysyy hyvin lapasessa, kun ympäristö ei tarjoa mitään erikoisempia virikkeitä. Kerran koitti koiraneito karata kontrollista, kun kauempana köpötteli kaksi karvaista koirakaveria. Ruska ampaisi kesken käskytyksen tekemään lähempää tuttavutta, mutta palasi kuitenkin pian ruotuun. Vaadittiin vain, että ruskea salama kuuli ensin nimensä, sitten tänne-käskyn ja lopuksi vielä näki isännän pinkovan matalalentoa vastakkaiseen suuntaan (ei muuten täysin huono suoritus släbäreissä polvikorkeassa niityssä *köh*).

Palkinnoksi luoksetulosta saa aina sen päivän herkkua, tällä kertaa hoviväki tarjoili lehmän mahalaukkua. Prinsessan mahan parannuttua ollaan tasaisesti siirrytty raejuustosta väkevämpiin aineisiin ja nyt menee jo lihapulla. Porttiteoria pitää kutinsa myös koiramaailmassa.

Luoksetulo pillistä toimii tällä hetkellä sanallista käskyä paremmin. Neiti alkaa myös näyttämään merkkejä siitä, että osaa mennä maahan pillistä. Tämä tosin onnistuu vasta sisällä ja silloinkin ehkä joka toinen kerta. Pilliin vastaamisen kehittymistä on mukava seurata, sillä pillin piippauksen saa varmasti kantamaan omaa ääntä pidemmälle "tilanteen ollessa päällä".

Vapaanapito kasvattaa isäntäväen luottamusta koiraan, kenties myös koiran luottamusta isäntäväkeen. Vielä viikko sitten en neuroosiltani raaskinut irroittaa hihnasta edes siivellä herätellessä. Nyt Ruska saa olla lähes joka lenkillä vapaana ainakin hetken. Ainoa huono puoli Ruskelin vapautuneisuudessa on se, että hihnasta on tullut tämän myötä isäntäväen mielivallan ilmentymä, mitä vastaan tulee taistella kynsin ja hampain. Vastataktiikkana pistetään Ruska ignoreen.

Videossa Ruska on jo rehaamisen loppupuolella, mikä käy ilmi tiiviistä yhteydenpidosta.

Mökkeilyä ja lisää sosiaalistamista

Viikonloppu meni mökillä enemmän tai vähemmän lekotellessa. Ruskalle tietysti reissulla oli paljon uusia kokemuksia: ensimmäiset grillaukset (helppoa isäntäväelle, koska neiti ei ole koskaan saanut mitään ruokapöydästä eikä oikein edes ymmärrä kerjätä :), paljon vapaana oloa, ensimmäinen ydinluu ja ensimmäinen laiturilta putoaminen (oho).

Nyt muutaman kotonaolopäivän jälkeen ei enää irtoa kovin yksityiskohtaista selontekoa, mutta kuvat varmaan kertovat oleellisen :)

Ensimmäisen pulahduksen jälkeen laituriin tutustuttiin vähän rauhallisemmissa merkeissä

Pihapiirissä vieraili viikonlopun aikana sekä peura että fasaani, mutta molemmilla kerroilla pikkulikan ollessa päiväunilla. Saattoi olla ihan hyväkin, koska niin suurissa houkutuksissa ei olla luoksetuloa treenattu.

Sunnuntaina jatkettiin vielä mummolareissulla sosiaalistamista, ja nyt arkena on taas totuteltu normaaliin elämään. Viikonloppuja voisi olla kesässä enemmänkin!

Joskus uni yllättää kesken pahanteon (Ruska jää usein kiinni itse teosta, mutta harvemmin nukkuessaan)

Loikoilu on koko perheen harrastus



Sosiaalistamista

Meillä ensikertalaisilla koiranomistajilla (tai ainakin allekirjoittaneella) on jatkuva epäilys siitä, saako koira sopivissa määrin liikuntaa, huomiota, treeniä, tapakasvatusta ja uusia kokemuksia. Kirjojen to-do listat tehtävistä asioista ovat pitkiä ja jos jotain jää tekemättä on omatunto kovin huono.

Sosiaalistaminen ja totuttelu uusiin tilanteisiin ja asioihin on ollut yksi huolehtimisen osa-alue. Ruska on jo toistaiseksi päässyt bussiin, kulkenut autolla, ollut metsä-, pelto- ja kaupunkiympäristössä, saunonut (!), tavannut eri-ikäisiä ihmisiä, ollut hoitosedän kanssa, vieraillut muiden ihmisten kodeissa ja hiukan päässyt tervehtimään toisia koiria. Koiria pitäisi kuitenkin päästä näkemään enemmänkin, sekä lisäksi muita eläimiä. Neiti varasti eilen naapurin täysikasvuisen tanskandoggin puruluun ja kehtasi vielä riekkua voitonriemuisena isomman ympärillä, mikä ehkä kertoo siitä, että yksikään koira ei ole vielä laittanut pentua paikalleen.

Tänään sosiaalistettiinkin sitten ihan urakalla. Päivällä tehtiin ensimmäinen reissu hevostallille, jossa Ruska pääsi ihailemaan hevosia. Maan tasalta Ruskeli hieman räksytti, mutta naamatusten hevosen kanssa meidänkin likka oli kerrankin hiljaisen kunnioituksen vallassa. Hevonen oli kovin myötämielinen pientä tutustujaa kohtaa ja nuuhki Ruskaa innokkaana, mutta Ruskalle taisi suuri hevosenturpa olla hieman liikaa :D

Illemmalla oltiin vielä siskon perheen luona grillaamassa, missä Ruska sai sekä siedätystä lapsiin että pääsi leikkimään toisen koiran kanssa (paikoin hiukan pelottavalla vauhdilla). Lisäksi raitista ilmaa ja vapaanaoloa kertyi kokemuskassaan runsaasti - luoksetuloa täytyy vielä hinkata kiusausten keskellä mutta aika hienolta näyttää jo! Toivotaan, että kaupanpäällisiksi saadaan hyvät yöunet - isäntäväki on ainakin aika naatti.

Huomenna mökille!