Kuvareportaasia Kuusamosta

Täältä pesee luvattua kuvareportaasia pikkuneidin seikkailuista Kuusamossa, tuolla lintujen perässä laukkaamisen ja ja kakassa kieriskelyn luvatussa maassa :D

Isäntäväki joutui nöyrästi toteamaan, että kanalintujahti on vaikeaa, jos sitä ei oikein vielä osaa, ja vaikka koirakin pelaa hyvin puolivuotiaaksi, niin meidän ohjaamistaidoilla linnut pysyvät vielä kaukana padasta. Äärimmäisen kivaa oli kuitenkin, tilanteitakin saatiin välillä, ja Kuusamon metsissä olisi helposti viihtynyt pidempäänkin.

Hyvin jaksoi pikkuneiti juosta edellä, ja isäntä perässä...

Reippaana ja nättinä purossa virkistäytymässä

Nuotiopaikan virallinen valvoja

Asia on vakava :D

Ensimmäiseltä mökiltä Hillakerosta maisemat Keronjärvelle eivät olleet pöllömmät.



Kimppapäikkärit maistuivat parhaalta...




...mutta kelpasi uni yksinkin. Mökissä oli metsästä tultua toisinaan hieman viileää, jolloin Ruskakin viihtyi peittojen alla. Huomaa unilelu.



Teerikukko lensi ystävällisesti pihaan treenikaveriksi, mutta tällä kertaa treeni jäi stalkkaukseen ikkunasta.

Kun muut olivat Kuusamossa, Ruska oli Rivieralla... reissun toisella mökillä Mursunniemessä ei myöskään ollut kehnompia rantoja.

Aargh, missä se on, missä se on??!! Ruska äkkäsi näädän hajun, ja olisi halunnut kaivaa otuksen esiin vaikka maapallon läpi. Harmi, että näädän hetkeä aiemmin ollessa ihan näkyvillä parin metrin päässä pikkuneidistä, neiti oli aivan omissa maailmoissaan...

Reissu-Ruska

Lomat tulivat ja menivät - taas kerran. Vietimme reilun viikon verran Kuusamossa, missä Ruska ja isäntäväki pääsivät kunnolla ihmettelemään kanalintujen jahtaamista komeissa vaaramaisemissa.

Kuusamon touhuista enemmän omassa kuvareportaasissaan, kunhan matkalaiset toipuvat kotiinpaluun aiheuttamasta kulttuurishokista. Tällä kertaa keskitytään täysin siihen, miten hieno reissukoira Ruskelista kuoriutui.

Autoilu on ollut Ruskasta hiukan inhottavaa toistaiseksi, eikä voi syyttääkään kun reissut ovat taittuneet ilmastoimattoman vanhan fiiatin takapenkillä kesähelteillä. Nyt isäntäväki kuitenkin jännitti turhaan pitkää reissua, koska Ruskalla naksahti täysin uusi vaihde päälle: autoilu ei olekaan kamalaa!

Reissussa kertyi yhteensä yli 2000 ajokilometriä, joiden aikana ei kuulunut ensimmäistäkään piippausta tai näkynyt yhtään kuolavanaa. Takapenkiltä kuului korkeintaan kuorsausta, sekä toisinaan maiskutusta ja makoisaa piereskelyä neidin kääntäessä kylkeä, huolimatta siitä, että fiiat jaksoi posottaa sekä pitkiä ajomatkoja, että hankalia, kuoppaisia metsäteitä, joilla sora ropisi auton pohjassa.

Myös käskyyn "autoon" suhtauduttiin ihan uudella reippaudella, varsinkin sen jälkeen kun selvisi, että autolla mennään kohti mukavia lintumetsiä.

Hyvä Ruska! Ehkä ensi vuonna autoillaan vielä pidemmälle :)

Vaikka autoilu sujuikin, piti aloituspäivänä vielä kytätä kärryä epäluuloisena, olihan siellä kykitty iso osa kahdesta edellisestä päivästä. Ei kai sinne enää pidä mennä?!

Viikon edetessä myös taukoja vietettiin takapenkillä tuulensuojassa, täysin hyvillä mielin.

Suurin osa autoilusta kului näissä merkeissä.

Tuleva teiniprinsessa?

Ihana, kiltti ja kultainen Ruskeli on viime viikkoina ruvennut hieman protestoimaan, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, joten kerrotaan välillä ihan vaan kuulumisia kotoa metsästyskoirailun sijaan.

Yksin jäädessään seinien kulmat ovat maistuneet muutamaan otteeseen (huoh), ja viime viikolla löysimme neidin myös sängystämme nukkumasta, kun oli fiksuna likkana keksinyt miten makuuhuoneen ovi avataan.

En se minä ollut!

Kotona ollessamme pieni prinsessa taas on ollut kovin huomionkipeä, ja keksinyt piippauksen ja riehumisen jalon taidon, jos huomiota ei tarpeeksi heru. Viime aikoina olemme myös heränneet yöllä piippaukseen muutamaan otteeseen... Erityisesti Ruskaa harmittaa jos jompikumpi meistä lähtee pois kotoa, vaikka rauhoittuukin yleensä nopeasti sen jälkeen.

Hieman hankalan tilanteesta tekee se, että yksin pitää olla kun isäntäväki käy töissä. Hieman turhauttavan tilanteesta puolestaan tekee se, että olemme kovin huolellisesti harjoitelleet yksinoloa vähän kerrallaan heti pienestä pitäen, samoin kuin huomion antamista silloin kun meille sopii, eikä aina sitä pyydettäessä. Oletusarvo on kuitenkin toistaiseksi, että kyseessä on jokin alkavaan teini-ikään liittyvä juttu, joka menee aikanaa ohi jos löydämme sopivat keinot tilannetta helpottamaan sekä yksin että yhdessä kotona ollessa. Kotona ollessa pitää varmaan vähän kiristää ruuvia sääntöjen noudattamisen kanssa, mutta toisaalta tarjota sitten huomiota ja kivaa tekemistä vastapainoksi. Ja töissä ollessamme olemmekin jo hankkineet muuta purtavaa seinien sijaan, sekä järjestäneet tarvittaessa mummolavoimat ulkoilutusavuksi (en nyt viittaa sitten purtavalla näihin mummolavoimiin :D).

Positiivisena nouttina mainittakoon, että teini-iän lähestymisestä huolimatta korvat ovat kenties hieman paremmin päässä kuin aiemmin. Ja kaiken kaikkiaan Ruska on kuitenkin mukava koira, jonka kanssa viettää aikaa myös kotona, vaikka joskus mutkia matkassa onkin (epäilemättä isäntäväen aiheuttamina tavalla tai toisella ;).