Anyway, UKH järjestää maastotreenejä Lohjalla sijaitsevalle Pohjolan elämystilalle, joten sinne matkasimme mekin. Ruskalla meni suurimmaksi osaksi älyttömän hienosti, vaikka oli ryhmänsä nuorin ja ikäeroa seuraavaksi nuorimpaan oli yli vuoden verran, Ruska löysi ryhmänsä ainoana koirana aamun hakuharjoituksissa linnun, ja launcherillakin suoritus oli oikeastaan niin täydellinen kuin se voi olla, vaikka ensimmäistä kertaa sellaisella treenattiin. Isäntäväki oli haljeta ylpeydestä, smug c**ts ;) Hyvin toteutuu se tosiasia, että oma lapsi on aina paras, kaunein, taitavin ja niin edelleen.
Noutotreeni ei sitten mennytkään nappiin. Ruska pääsi säikähtämään laukausta, eikä sen jälkeen enää oikein mikään sujunut normaaliin tapaan, vaikka muutama pyssytön nouto tehtiin sitten semisujuvasti lopuksi vähän sivummalla. Homma tuli isäntäväellekin täysin yllätyksenä, kun aiemmin mitään paukkuarkuutta ei ole esiintynyt. Analysoimme tilanteen johtuneen pitkittyneestä päivästä, treenikavereiden kuumenemisen aiheuttamasta stressistä, vielä hieman tottumattomuudestakin, sekä alkavasta mörköiästä. Tarkkaillaan tilannetta ja ollaan ihan sillä mielellä, että tuosta päästään kyllä yli, mutta harmillistahan se tietysti on koska ei metsästyskoira voi oikein pelätä paukkuja.
Seuraava fasaaniyritys on Gironin pumpun (Ruskan fyysinen ja henkinen sisarusparvi perheineen) kanssa helmikuussa, ja samassa kuussa ehditään vielä uudestaan UKH:nkin treeneihin. Stay tuned!
 |
| Mihinkään en oo lähössä. Lauantaina aamukahdeksalta lähtö tuntui olevan aamu-uniselle vähän liikaa. |
 |
| Koira nopea, |
 |
| Humans, let me out. |
 |
| Kieltä lipoen fasaanin perässä, ja pian tämän jälkeen yksi taas löytyikin. |
 |
| Ruskan mielestä launcher oli ihan päiväkotihommaa, mutta näytti ystävällisesti kuitenkin muille mallia. |
 |
| Kotona pääsi ansaituille päikkäreille. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti