Aprillia?

No ei ole, eikä syöty silliä. Mutta kuravettä oli ilmeisesti juotu (tai siis isosiskon tuottamaa "kuraa"), koska sitä riitti lattialle ja matoille oksennettavaksi saakka. Uskokaa pois, se haisee toisen kerran ulos tullessaan vielä pahemmalta kuin ensimmäisellä kierroksella. Emäntä harkitsee uranvaihtoa turkistarhuriksi.

Olen syytön.

Synttärisiskot

Ruska ja Vimma täyttivät muutama päivä sitten kolme vuotta, onnea hurmaaville sisaruksille! Juhlapäivää vietettiin kotona maksalaatikko-nakkikakuilla herkutellen. Routakin sai kakkua, vaikka Ruskan mielestä juhlat huononevat, jos muutkin koirat saavat kakkua (se on aina Ruskalta pois).

Synttärisankaritar saa tehdä mitä haluaa, esim. auttaa tiskikonetta.

Emäntä yritti ottaa virallista 3 v. potrettia neitokaisista, mutta tyttöjä ei niin poseeraus kiinnostanut.

Pieniä häiriötekijöitä.

Kas mikäs tuolla tuoksuu?

Joo melkein.

Eikä lähelläkään (paitsi jätesäkki on komea taustalla).

Kuvassa on yksi synttäritön koira, mutta muuten mentiin jo vähän oikeaan suuntaan, kunnes...

...human, oikeesti, onks pakko?

...päh, ei kiinnosta!

Ei mitään uutta?

...Tai siltä ainakin tuntuisi, jos päivitystahtia seuraa. Tosiasiassa yhtä sun toista on tapahtunut ja menoakin riittää, mutta harvemmin olemme päässeet koko perheen voimin liikkeelle, mikä tarkoittaa, että kuvia ei juuri tule räpsittyä, eikä blogia sitten sen vuoksi päivitettyä.

Pienempinä yksikköinä olemme liikkuneet sen vuoksi, että perhekoko kasvoi vielä yhdellä jäsenellä, kun karvaiset tytöt saivat marraskuussa kaverikseen ihmispoikasen. Isäntä sai samalla tasoitusta perheen sukupuolijakaumaan. Emäntä taas viettää päivät toistaiseksi kotona, joten sikäli tytöillä on pullat ihan kivasti uunissa, pissalle pääsyäkään ei tarvitse odottaa työpäivän yli.

Ihmispoikanen on tyttöjen mielestä ollut toistaiseksi sangen tylsä, kun ei se oikein mitään vielä tee. Vimma nuuhkaisee joskus välinpitämättömästi ja Ruska on ehkä (jos mahdollista) vielä normaaliakin sylinkipeämpi. Yhteiselo on suurimmaksi osaksi sujunut kuitenkin oikein mallikkaasti tähän mennessä. Isännän ja emännän kanssa joutuu neuvotteluihin lähinnä, jos jompikumpi isoista tytöistä ei ymmärrä tarpeeksi varoa ja hosuu tassujensa kanssa turhan lähellä, tai jos lelujen omistajuudesta on epäselvyyttä.

Routa taas on - itsekin pentuna - suhtautunut kiinnostuneimmin, pussailisi mielellään (mutta tykkää niin paljon syödä kakkaa ja raatoja, ettei ihan hirveästi tarvitse pussata) ja usein parkkeeraa ihmispoikasen leikkimaton viereen tarkkailemaan pojan puuhia. Allaoleva on meillä aika tyypillinen näky tällä hetkellä.

Tuokiokuva lokakuulta 2013

Ei liene epäselvää siitä, kuka on meidän talouden suosikki-ihminen :D

Metsäkanalintukauden aloitus Kuusamossa

Muutama viikko sitten volvoon pakattiin kolme koiraa, kaksi ihmistä ja keskinkertainen määrä tykötarpeita, ja nokka käännettiin kohti Kuusamon metsiä kanalintujahdin aloituksen kunniaksi. Tälläkin kertaa reissu oli liian lyhyt ja lievällä haikeudella laskemme taas päiviä ensi vuoden kauden aloitukseen. Kuvat kertokoon sanoja paremmin viime viikkojen tunnelmista!

Mies ja sekalainen valikoima saksanseisojia.

Mahdoton yhtälö: Vimma valokuvassa kokonaan ja kohdennus kunnossa (ei toteutunut nytkään, vaikka tässä ollaan jo lähellä)

Kauhusiskot (tällä ei ole mitään tekemistä parihaun kanssa :D)

Huomioliivit on p*skin juttu ikinä, yäääkk!

Pikkukoira löysi isomman paistin (ei kauheesti kiinnostanut isäntäväen vislailut tuossa kohtaa :)

Lepopäivät olivat tyhmiä, mutta keppien nouto järvestä antoi Vimmalle vähän lohtua.

Routa poimii puolukoita.

Älypääkerhon vapaapäivä

Sairastupa

Tassupotilasta harmittaa, kun toiset pääsevät uimaan!

Kurjaa tuuria! Ensin keväällä Ruskalta piti poistaa kynsi ja nyt viime viikolla Vimma sai kunnon vekin varpaiden väliin, lasinsirusta luultavasti. Todistusaineistoa ei ole, koska huomasimme haavan vasta kotiin tullessa, mutta vaikea keksiä mikä muukaan aiheuttaisi normilenkillä samanlaisen palkeenkielen :( Harmittaa kovasti Vimman puolesta, koska sillä jää haavan takia sorsan aloitus väliin ja muutenkin niin mukavat uimiset ovat nyt vähän aikaa pannassa.

Vimma on muutenkin ollut kovaonninen viime viikkoina: silmät ovat rähmineet kovasti, koska neiti tuntuu keräävän niihin aina puolet pääkaupunkiseudun kasvillisuudesta ulkona juostessaan. Eikä siinä vielä kaikki, kaikki talouden koirat ovat saaneet vatsansa vuoron perään sekaisin viimeisen viikon aikana, joten välillä talossa on ollut kunnon sairastupa. Isäntäväen iloksi kakkareissuille on saanut lähteä pitkin öitä ja töiden jälkeen on pidetty joka päivä siivoustalkoot. Jee!

Mahat alkavat onneksi vaikuttaa jo paremmilta, mutta Vimman tassussa on vielä hoitamista. Maailman vilpittömin ja kiltein koira Vimma osaa olla mitä ovelin, kun kysymyksessä on tassusiteen poisto, joten öisin ja kotoa pois ollessamme olemme joutuneet käyttämään sille kauluria. Kostoksi Vimma on osoittanut mieltään kolistelemalla kauluria öisin makuuhuoneen oveen ja huonekaluihin. Ilmeisesti se ei ole riittänyt, koska fakiiri on myös onnistunut avaamaan kaulurinsa ja poistamaan tassukääreen kaulurista huolimatta. Toivotaan, että takapakeista huolimatta paraneminen jatkuisi kuitenkin nopeasti ja säästyisimme eläinlääkärireissulta.

Myös Urpo-veljellä on ollut samanlaista huonoa tuuria, sekä tassun että silmien kanssa. Toivotaan, että sekä Urpo että Vimma saataisiin pian kuntoon. Vähemmän tällaista sisarustenvälistä telepatiaa, kiitos!

Metsäretkellä

Reilu viikko takaperin pakkasimme autoon kolme koiraa, keittimen ja aamupalatarpeet ja lähdimme metsään katsastamaan kantarelli- ja mustikkatarjontaa. Retki ei ollut kovin tuottoisa, koska mustikat jäivät keräämättä (liian pieniä laiskalle) ja kantarelleja löytyi ehkä viisi, mutta toisaalta kuitenkin hyvinkin onnistunut, koska pääasia, eli kesäisestä metsästä nauttiminen sujui loistavasti koko porukalta.

Aamiaisvahti

Pientä painia evästauolla. Isommat tytöt ovat lakanneet nyt murisemasta Roudalle ja kelpuuttavat sen jo mukaan leikkeihin :)

Vimma pakenee paparazzia.

 

Kiilto-Ruska näyttää kieltä kameralle.

Vimma ottaa rennommin.

Perheen pienin on ainut, joka malttaa poseerata.

Routakin jaksoi reippaasti melkein kolmituntisen metsäretken, mutta kotona oli reissun jälkeen hyvin, hyvin hiljaista ;)