Isäntäväen lähtiessä ruotsinlaivalle kellumaan, Ruska pääsi elämänsä toista kertaa yökylään. Etukäteen meitä ihmisiä hiukan jännitti, koska Ruska edellisellä yökyläreissulla ikävöi jonkun verran, ja on lisäksi ollut viime aikoina hieman levoton myös kotiin yksin jäädessään. Mm. hampaiden harjauksesta on tullut varoitusmerkki, jonka nähdessään Ruska parkkeeraa itsensä tukevasti isäntäväen eteen varmistamaan, ettei kukaan karkaa. Valitettavasti tuollaiset rakkaudenosoitukset tulevat vain ignooratuksi, koska nuori neiti ei päätä siitä, milloin ihmiset minnekin liikuskelevat.
Hoidossa Ruskalla oli mennyt kuitenkin oikein hyvin - köh, lukuunottamatta pieniä alkukankeuksia kuten hoitopaikan isäntäväen sänkyyn pissaamista, kun torumista vastaan piti vähän protestoida. Alkuikävästä toivuttuaan Ruska oli kuulemma käyttäytynyt kuin kunnon perhekoira, leikkinyt nätisti ja innoissaan seitsemänvuotiaan koiranhoitajan (ja hänen vanhempiensakin :) kanssa, ja pitänyt korviakin mukana suurimman osan ajasta.
Oma kotisohva kullan kallis :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti