Uimakoulu

Ruskalle uiminen on ollut vähän hankalaa. Kahlaaminen on ihanaa, vesi ei ole mitenkään liian märkää ja joka lätäkköön ja ojaan pitää mennä rypemään, mutta ihan oikeaa uimista neiti on tainnut jännittää. Jotta saataisiin Ruska vielä joskus noutamaan vedestä (tai jopa veneestä), olemme nyt pitäneet ahkerasti uimakoulua - isäntä kahluuhaalareissa kainaloita myöten jorpakossa ja emäntä laiturilla kannustamassa (kuka ne valokuvat muuten ottais?).

Kunnes kahlaaminen ihan oikeasti muuttuu uimiseksi ja koira alkaa löytää siinä varmuutta, olemme päättäneet edetä ilman sen suurempaa nouto-opetusta, pääasia on, että tassut saadaan irti pohjasta. Dummy - ja vain yksi tietty dummy - on mukana lähinnä leluna, sen kanssa on ollut mukava kirmata jorpakossa ja uida jo jonkun verran myös. Mukaan on tullut jonkinlaista spontaania noutoa, Ruska-liikkis ensin hakee dummyn uimalla, tuo sen rantaan ylpeänä saavutukseensa, vie kunniakierroksen rannassa ja palauttaa sitten isännälle ihan pyytämättä. Uudestaan, jooko? :)

Karmean kuritonta puuhaa ;) Mutta ei tunnu aiheuttaneen Ruskan noudolle mitään vahinkoa, neiti on ehkä jopa vähän innostunut uudestaan noutamisesta tämän leikin varjolla. Ja uimisen kanssa olemme edistyneet selvästi. Olemme myös huomanneet, että ihan muutamana viime viikkona isäntä on ollut aavistuksen verran suuremmassa huudossa kuin emäntä, epäilisin sen johtuvan juuri uimakoulun hauskuudesta. Mutta toisella on niin mukavaa, että en mä voi valittaa - täytyy vaan itse ängetä jorpakkoon myös!

Siellä se ui!

Uitettu koira :)

Kunniakierroksella dummyn kanssa