Noutotreeniä

Saimme pakastimeen pitkästä aikaa uusia noutolintuja, joten viikonloppuna oli kiva treenailla niillä. Varmaan myös Ruskan mielestä, koska helmikuun pentutapaamisesta saatu nyttemmin jalaton ja päätön lintu oli jo aika reilusti parhaat päivänsä nähnyt.
Sisarusten suunnalta on kuulunut, että nouto maittaa vähän vaihtelevasti, ja tämä oli tilanne Ruskallakin, vaikka säännöllisesti ollaan treenattu milloin milläkin esineellä. Monesti nouto menee hyvin, mutta mitään pomminvarmaa se ei ole. Päällimmäisinä havaintoina seuraavat:

1) Nouto ei kiinnosta, jos noutoesine on liian lähellä ("no tossahan se on, poimi ite")
2) Kylmän linnun noudossa ollaan hyvin kiinnostuneita linnusta ja se poimitaan ja kannetaan reippaasti, kunnes sylkäistään metri-pari ennen luovutusta ohjaajan jalkoihin. Muut esineet tulevat paremmin loppuun saakka. Purkkiako vai mitä tähän pitäisi kokeilla?
3) Nouto on aika häiriöherkkää (vanha kunnon "kyllä se kotona nouti ihan hyvin" -ilmiö)

Ollaan käyty Ruskan kanssa myös pari kertaa UKH:n tokossa, siitä toisen kerran enemmän. Suurin oppimisemme on toistaiseksi ollut, että häiriötreeniä tarvitaan PALJON lisää...



Ohjeiden kuuntelu sujuu - ainakin tutuissa ympyröissä

Ja ihan hienosti tulee noutoesine takaisin...



...kunnes se sitten sylkäistään menemään vähän ennen maalia...

Välillä luovutus on ihan hyvä ekallakin yrityksellä :)

Isännälle kans, vähän villimpään tyyliin :)