Kuten monelle nuorelle koiralle on tyypillistä, on Ruskakin innostunut yksin ollessaan järsimään, kuten joskus aiemminkin on mainittu. Jostain syystä kuitenkin järsittäväksi ovat kelvanneet ainoastaan seinät, ja kaikki muu irtaimisto on toistaiseksi (kop kop) saanut olla rauhassa.
Nyt kuitenkin tuntuu helpottaneen tämäkin asia, ehkä Russelista kasvaa vielä aikuinen koira joskus! Ja me pääsemme pinnoittamaan kulmat uudestaan ;)
Syksyn aikana järsimistilannetta helpotettiin Kivenlahden "mummolasta" saadulla lenkkiseuralla, pitkin seiniä ruiskitulla etikalla (toivottavasti se ei tee kamalan pahaa hajuaistille), järsimiseen sopivilla ydinluilla, kotitoimistopäivillä sekä porrastetulla työajalla niin, että toinen isäntäväestä lähti hyvin aikaiseen vuoroon töihin ja toinen hyvin myöhäiseen, lyhentäen liukumalla vähän yksinoloa. Vuodenvaihteen jälkeen tilanteen parannuttua olemme onneksi uskaltaneet jo tehdä ihan normaaleja työpäiviä ilman vuorottelua, helpottaa isäntäväenkin elämää.
Kuvat eivät liity järsintätapauksiin, kiva vaan laittaa muuten vaan jotain viime aikojen kuulumisista :)
Kuivalihan ystävät ry. |
vakoilukoira |
Räkä poskella Rajasaaren koirapuistossa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti