Uimakoulu

Ruskalle uiminen on ollut vähän hankalaa. Kahlaaminen on ihanaa, vesi ei ole mitenkään liian märkää ja joka lätäkköön ja ojaan pitää mennä rypemään, mutta ihan oikeaa uimista neiti on tainnut jännittää. Jotta saataisiin Ruska vielä joskus noutamaan vedestä (tai jopa veneestä), olemme nyt pitäneet ahkerasti uimakoulua - isäntä kahluuhaalareissa kainaloita myöten jorpakossa ja emäntä laiturilla kannustamassa (kuka ne valokuvat muuten ottais?).

Kunnes kahlaaminen ihan oikeasti muuttuu uimiseksi ja koira alkaa löytää siinä varmuutta, olemme päättäneet edetä ilman sen suurempaa nouto-opetusta, pääasia on, että tassut saadaan irti pohjasta. Dummy - ja vain yksi tietty dummy - on mukana lähinnä leluna, sen kanssa on ollut mukava kirmata jorpakossa ja uida jo jonkun verran myös. Mukaan on tullut jonkinlaista spontaania noutoa, Ruska-liikkis ensin hakee dummyn uimalla, tuo sen rantaan ylpeänä saavutukseensa, vie kunniakierroksen rannassa ja palauttaa sitten isännälle ihan pyytämättä. Uudestaan, jooko? :)

Karmean kuritonta puuhaa ;) Mutta ei tunnu aiheuttaneen Ruskan noudolle mitään vahinkoa, neiti on ehkä jopa vähän innostunut uudestaan noutamisesta tämän leikin varjolla. Ja uimisen kanssa olemme edistyneet selvästi. Olemme myös huomanneet, että ihan muutamana viime viikkona isäntä on ollut aavistuksen verran suuremmassa huudossa kuin emäntä, epäilisin sen johtuvan juuri uimakoulun hauskuudesta. Mutta toisella on niin mukavaa, että en mä voi valittaa - täytyy vaan itse ängetä jorpakkoon myös!

Siellä se ui!

Uitettu koira :)

Kunniakierroksella dummyn kanssa

Makkaraprinsessa mätsärissä

Eilen kävimme Ruskan kanssa mätsärissä harjoittelemassa näyttelyssä oloa. Ruskasta ei ole tulossa näyttelykoiraa, enkä ihan heti näe näyttelykärpäsen purevan isäntäväkeäkään, mutta haluamme kyllä ennemmin kuin myöhemmin käydä hakemassa Ruskalle sen H:n (korkealla ovat tavoitteet ;). Ja hyvää hermotreeniä taas tämäkin, varsinkin ihmisille.

Kamera jäi valitettavasti kotiin, mutta mätsäristä voisi tiivistää seuraavia tunnelmia. Ruska oli aluksi niin täpinöissään, ettei mistään oikein meinannut tulla mitään. Istuimme hallissa odottelemaan kehän laidalle muutaman metrin päähän muista koirista, ja siinä Ruska malttoi jo makoillakin, tosin reppana läähätti ja sydän hakkasi intojännityksestä koko ajan. Ensimmäinen kierros kehässä meni vähän niin ja  näin, laukka tuntuu olevan ravia luontaisempi askellaji ja seuraaminen on sellaista krokotiilin tyylistä, kita auki hypähdellen. Ja paikallaan seisominen vasta hankalaa olikin, Ruska kuuliaisesti pisti takapuolen maahan paikallaan ollessaan, sitähän hänelle on opetettu :)

Toinen kierros menikin sitten jo paremmin, neiti tajusi suurin piirtein, mistä on kyse, otti normaalin 'jee, nyt on mun vuoro' -asenteensa ja ravaili ihan mallikelpoisesti kehässä. Takapuoli meni kyllä edelleen maahan aina, kun piti seisoa, mutta ei siitä oikein voinut olla pahoillaan :) Isäntä oli handlerina, ja emäntä oli paha poliisi, joka ennen mätsäriä leikkasi kynnet, suihkutteli suurimmat kurat turkista ja niin edelleen.

Lopputuloksena Ruska oli ryhmänsä neljäs isojen aikuisten sarjassa, eli ilmeisesti sijoituksella 4.-8., jos oikein tulkitsin. Ehkä. Saimme ruusukkeen ja namipalkintoja. Meidän bravuuri olikin paikalla järjestetty makkarakisa, makkaroilla höystetty temppurata, jonka Ruska voitti kirkkaasti ja sai vielä toisen ruusukkeen ja namipussin palkinnoksi - tästä voitosta olimme erityisen ylpeitä :D

Makkarakisa vielä tuoreena mielessä...

...kunnes muistettiin, että näyttelyssä on TYLSÄÄ!

Noutotreeniä

Saimme pakastimeen pitkästä aikaa uusia noutolintuja, joten viikonloppuna oli kiva treenailla niillä. Varmaan myös Ruskan mielestä, koska helmikuun pentutapaamisesta saatu nyttemmin jalaton ja päätön lintu oli jo aika reilusti parhaat päivänsä nähnyt.
Sisarusten suunnalta on kuulunut, että nouto maittaa vähän vaihtelevasti, ja tämä oli tilanne Ruskallakin, vaikka säännöllisesti ollaan treenattu milloin milläkin esineellä. Monesti nouto menee hyvin, mutta mitään pomminvarmaa se ei ole. Päällimmäisinä havaintoina seuraavat:

1) Nouto ei kiinnosta, jos noutoesine on liian lähellä ("no tossahan se on, poimi ite")
2) Kylmän linnun noudossa ollaan hyvin kiinnostuneita linnusta ja se poimitaan ja kannetaan reippaasti, kunnes sylkäistään metri-pari ennen luovutusta ohjaajan jalkoihin. Muut esineet tulevat paremmin loppuun saakka. Purkkiako vai mitä tähän pitäisi kokeilla?
3) Nouto on aika häiriöherkkää (vanha kunnon "kyllä se kotona nouti ihan hyvin" -ilmiö)

Ollaan käyty Ruskan kanssa myös pari kertaa UKH:n tokossa, siitä toisen kerran enemmän. Suurin oppimisemme on toistaiseksi ollut, että häiriötreeniä tarvitaan PALJON lisää...



Ohjeiden kuuntelu sujuu - ainakin tutuissa ympyröissä

Ja ihan hienosti tulee noutoesine takaisin...



...kunnes se sitten sylkäistään menemään vähän ennen maalia...

Välillä luovutus on ihan hyvä ekallakin yrityksellä :)

Isännälle kans, vähän villimpään tyyliin :)