maanantai 4. helmikuuta 2013

Vielä ehtii fasaanille!

Ylihuomenna sitten Ruska viimeistä kertaa riistan perään tällä kaudella. Saimme kuin saimmekin varmistettua 8kpl tipusia Hauhossa toimivalta Ellilän fasaanitilalta - ei ilmeisesti täysin itsestäänselvä asia, sillä kyselyitä oli paljon ja moni niistä varmasti meidän pikkujahtia suurempia. Jahtiajankohdan nähden suhteellisen aikainen ja aktiivinen yhteydenpito varmasti auttoi kääntämään asian eduksemme.

Viikko sitten maanantaina kävimme kaluamassa Astrakanin fasaanisafarilla maastosta niin ikään 8 riistatilannetta. Uutena ominaisuutena keksittiin alkaa hakemaan Ruskalle tiedotusta kohdilleen. Hyvin karkeasti kuvattuna tiedotuksessa koira irtoaa seisonnalta (itse tai pillistä) ilmoittamaan isännälle, että 1) nyt on riistaa tiedossa ja 2) tuolta se löytyy. Tiedotus on hyvin arvostettu ominaisuus koirassa, ja varsinkin metsäkanalinnulla peitteisessä maastossa korvaamatonta yhteispelin kannalta.

Tiedotus meni ihan nappiin. Heti kun seisonnan aikana Ruska hakee katsekontaktia ohjaajaan, pilli soi ja innostava "irroitusmaanittelu" alkaa. Ruska irtoaa mielestäni terveellisen vastahakoisesti kuitenkin niin, että siihen voi luottaa vaikkei suoraa näköyhteyttä olisikaan. Ilmennys tilanteesta Ruskalla on voimakasta "keulimista" koko matkan isännän luokse - ei siis jää epäselväksi, että tällä kertaa siellä on jotain muuta kuin myyriä kiikarissa. Seisonnan lähestyminen uudemman kerran isännän kanssa toimii loistavasti - Ruska ei paahda pää kolmantena jalkana seisonnalle, vaan himmailee hyvissä ajoin ja antaa pulskemmalle isännällekin mahdollisuuden päästä mukaan. Lopuksi sitten lintu piikkiin ja alkaakin se kaikki muu...

Ruskalla on hieman avanssiongelmaa, eli linnun nosto tökkii. Tässä kohtaa tervaskannot yleensä puhuvat siitä kuinka siltä on otettu peräänmeno pois liian rajusti. Se on varmaan ihan hyvä oletus tehdä tuntemattomasta koirasta. Ruskaan se ei kuitenkaan päde, sillä Ruskalla ei ole ollut peräänmenotaipumusta pois otettavaksi. Oma arvelumme on se, että Ruska on vain jossain kohtaa ymmärtänyt väärin noston toimintamallin ja isäntäväki on ystävällisesti vahvistanut tätä.

No, sitten kun lintu saadaan ylös, Ruska odottaa kiltisti tiputusta. Jos isännälle tulee pummi, tai muuten vaan jätetään tiputus tekemättä ja laukaistaan, Ruska jää niille sijoilleen ja tarkkailee linnun lentoa. Jos kuitenkin lintu tippuu, ja vasta sitten, Ruska irtoaa hieman turhan herkästi paukkunoudolle. Paukkunouto on sitä, kun koira lähtee ilman ohjaajan lupaa noudolle. Se ei ole toivottavaa turvallisuussyistä - esim. seurueessa metsästettäessä joku saattaa vielä hermostuksissaan ampua maassa pomputtavaa lintua, jolloin luvatta irronnut koira olisi vaarassa.

Nouto kuitenkin pelaa ihan loistavasti muuten, ja kun Kalpea Metsästäjä vielä kokemattomuuttaan oikein provosoi tiputtamalla linnut liian lähelle ja avanssin ollessa mitä on, emme tästä välitä tässä kohtaa yhtään. Kun avanssi saadaan korjattua, keskitymme noutosuoritukseen.

Avanssia odotellessa

Nouto härväyksellä


Hauholla tulemme ottamaan löysin rantein. Ainoat koulutukselliset tekijät tulevat olemaan tiedotuksen vahvistaminen, sekä sopivan tilaisuuden tullen avanssin herättely. Pääasia kuitenkin tulee olemaan hauska päiväreissu Hauholle ja Ruskalle kauden päätteeksi vielä kerran tilaisuus pöllyyttää höyheniä. Isäntäväki syö sitten hernesoppaa ja näkkileipää (fasaanihöysteellä) palkkapäivää odotellessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti