Turhautumisen tuskaa...

Tänään on ollut hiukan hankalanpuoleinen päivä. Etätyöpäivästä parempi osa kului siihen, kun kävin poimimassa Ruskaa milloin mistäkin huomionkipeästä mielenosoituksesta ja pahanteosta. Tai no, eihän se pahansuopa ole mutta kovasti tuntuu välillä olevan epäselvää siitä, kuka päättää, mitä saa tehdä ja mitä ei, ja mihin saa mennä ja minne ei. Sohva on erityinen suosikkipaikka, sinne pitää päästä koko ajan ja siitähän tietysti saa huomiotakin, menestys on taattu isäntäväen noustessa kerta toisensa jälkeen kieltämään!



Jos olisi ovela ja menisi laatikkoon piiloon, niin ehkä isäntäväki ei huomaa.

Treenipuoli ei mennyt huonosti jos ei hyvinkään. Luoksetulo menee hienosti, niinkin hyvin että Ruska sai olla vapaana tänään lähiniityllä (pieni vasikkamme nautti kovasti voikukista), mutta muuten meni vähän sinne päin... taluttimen kanssa taisi olla yksinkertaisesti liian pitkä reissu ja liikaa virikkeitä matkalla, mutta istumisesta piti neuvotella vähän turhankin paljon.
Jos huomenna olis sitten uusi ja sujuvampi päivä...