Arkikuulumisia

Vaikka Ruskan kalenteriin silloin tällöin buukataan jotain erityistä ohjelmaan, on suurin osa elämästä arkea, ja treenit rakenneltu vähän huomaamatta päivän rutiinien lomaan. Ja kotona vietetään normaalia elämää, missä osallistujakoira on aina aktiviisesti mukana, halusi isäntäväki tai ei...

Arkihommista kerääntyy ihan hirveästi kuvia, tässä taas hieman viimeaikaista menoa.



Kunnon prinsessalla on kunnon koristeet (onpa muuten pinna pidentynyt, kun ei heti tarvitse olla repimässä näitä).



Osallistujakoira auttaa joulukuusen siivoamisessa....

...ja tulee mukaan saunaan...

...ja sänkyyn.



Nukkuvaa koiraa on aina yhtä hauska kuvata :)



Sylisaksanseisoja



Talvi yllätti saksanseisojan.



Emäntä unohti noutolinnun pakastimeen mutta on se piponkin noutaminen ihan kivaa.



Liito-orava!

Maastotreeniä fasaaneilla

Viime viikonloppuna Ruska pääsi vaihteeksi pällistelemään fasaaneja. Löytyyhän niitä meiltä toki kotipuolestakin, mutta valitettavasti tulee sanomista, jos harjoittelee riistatöitä espoolaisen leikkipuiston vieressä ;D

Anyway, UKH järjestää maastotreenejä Lohjalla sijaitsevalle Pohjolan elämystilalle, joten sinne matkasimme mekin. Ruskalla meni suurimmaksi osaksi älyttömän hienosti, vaikka oli ryhmänsä nuorin ja ikäeroa seuraavaksi nuorimpaan oli yli vuoden verran, Ruska löysi ryhmänsä ainoana koirana aamun hakuharjoituksissa linnun, ja launcherillakin suoritus oli oikeastaan niin täydellinen kuin se voi olla, vaikka ensimmäistä kertaa sellaisella treenattiin. Isäntäväki oli haljeta ylpeydestä, smug c**ts ;) Hyvin toteutuu se tosiasia, että oma lapsi on aina paras, kaunein, taitavin ja niin edelleen.

Noutotreeni ei sitten mennytkään nappiin. Ruska pääsi säikähtämään laukausta, eikä sen jälkeen enää oikein mikään sujunut normaaliin tapaan, vaikka muutama pyssytön nouto tehtiin sitten semisujuvasti lopuksi vähän sivummalla. Homma tuli isäntäväellekin täysin yllätyksenä, kun aiemmin mitään paukkuarkuutta ei ole esiintynyt. Analysoimme tilanteen johtuneen pitkittyneestä päivästä, treenikavereiden kuumenemisen aiheuttamasta stressistä, vielä hieman tottumattomuudestakin, sekä alkavasta mörköiästä. Tarkkaillaan tilannetta ja ollaan ihan sillä mielellä, että tuosta päästään kyllä yli, mutta harmillistahan se tietysti on koska ei metsästyskoira voi oikein pelätä paukkuja.

Seuraava fasaaniyritys on Gironin pumpun (Ruskan fyysinen ja henkinen sisarusparvi perheineen) kanssa helmikuussa, ja samassa kuussa ehditään vielä uudestaan UKH:nkin treeneihin. Stay tuned!





Mihinkään en oo lähössä. Lauantaina aamukahdeksalta lähtö tuntui olevan aamu-uniselle vähän liikaa.

Koira nopea, emäntä kamera hidas

Humans, let me out. 



Kieltä lipoen fasaanin perässä, ja pian tämän jälkeen yksi taas löytyikin.

Ruskan mielestä launcher oli ihan päiväkotihommaa, mutta näytti ystävällisesti kuitenkin muille mallia.



Kotona pääsi ansaituille päikkäreille.

Hyvää uutta vuotta!

Joulu meni ehkä vähän turhankin nopeasti tänä vuonna. Uusi vuosi tekee jo tuloaan, ja Ruskan vastustuksesta huolimatta kinkunjämät päätyivät (hernekeitto)pataan eivätkä kitaan. Nyt uudenvuodenaattona jännitetään, miten Ruska sietää ilotulitteiden ääntä - paukkuhermo on aiemmin ollut hyvä, mutta uudenvuoden valot ja välkkeet lähietäisyydellä ääneen yhdistettynä ovat kuitenkin oma haasteensa. Illan koitoksiin valmistauduttiin tekemällä päivälenkki metsään, jossa Ruska sai juosta sydämensä kyllyydestä.

Vuoden viimeisten päivien dokumentaatiota vielä muutamassa valokuvassa. Oikein hyvää uutta vuotta 2012!

"Will pose for food"

Joulupukki toi ihanan luun!

Isäntäväen ollessa töissä, Ruskalla pitää myös kiirettä. Ensin jyrsitään seinää, sitten tanssitaan puuhassa syntyneessä seinäpölyssä, ja lopuksi tepsutellaan vielä uusi printti sohvaan.

Maailman pisin koira

Hampaiden teroittelua uudenvuodenaattona 2011

Epic dog. Kukkulan kuningattarelta puuttuu vain viitta.

Hoidossa

Isäntäväen lähtiessä ruotsinlaivalle kellumaan, Ruska pääsi elämänsä toista kertaa yökylään. Etukäteen meitä ihmisiä hiukan jännitti, koska Ruska edellisellä yökyläreissulla ikävöi jonkun verran, ja on lisäksi ollut viime aikoina hieman levoton myös kotiin yksin jäädessään. Mm. hampaiden harjauksesta on tullut varoitusmerkki, jonka nähdessään Ruska parkkeeraa itsensä tukevasti isäntäväen eteen varmistamaan, ettei kukaan karkaa. Valitettavasti tuollaiset rakkaudenosoitukset tulevat vain ignooratuksi, koska nuori neiti ei päätä siitä, milloin ihmiset minnekin liikuskelevat.

Hoidossa Ruskalla oli mennyt kuitenkin oikein hyvin - köh, lukuunottamatta pieniä alkukankeuksia kuten hoitopaikan isäntäväen sänkyyn pissaamista, kun torumista vastaan piti vähän protestoida. Alkuikävästä toivuttuaan Ruska oli kuulemma käyttäytynyt kuin kunnon perhekoira, leikkinyt nätisti ja innoissaan seitsemänvuotiaan koiranhoitajan (ja hänen vanhempiensakin :) kanssa, ja pitänyt korviakin mukana suurimman osan ajasta.

Kotiin palatessaan Ruska oli kuitenkin tavattoman iloinen oman isäntäväen nähdessään, mutta muisti myöhemmin olla myös hieman loukkaantunut. Lähitulevaisuudessa koitetaan saada vähän muutakin hoidossaoloharjoitusta, ja myös harjoitusta muista koirista samassa huushollissa (Ruska on suhtautunut hieman mustasukkaisesti toisiin koiriin ainakin koirapuistossa, tosin muualla ei olla samaan ilmiöön törmätty). Jos vain isäntäväki malttaa laskea Ruskaa hoitoon, meillä kun oli ihan kauhea ikävä!!

Oma kotisohva kullan kallis :)

Kuvareportaasia Kuusamosta

Täältä pesee luvattua kuvareportaasia pikkuneidin seikkailuista Kuusamossa, tuolla lintujen perässä laukkaamisen ja ja kakassa kieriskelyn luvatussa maassa :D

Isäntäväki joutui nöyrästi toteamaan, että kanalintujahti on vaikeaa, jos sitä ei oikein vielä osaa, ja vaikka koirakin pelaa hyvin puolivuotiaaksi, niin meidän ohjaamistaidoilla linnut pysyvät vielä kaukana padasta. Äärimmäisen kivaa oli kuitenkin, tilanteitakin saatiin välillä, ja Kuusamon metsissä olisi helposti viihtynyt pidempäänkin.

Hyvin jaksoi pikkuneiti juosta edellä, ja isäntä perässä...

Reippaana ja nättinä purossa virkistäytymässä

Nuotiopaikan virallinen valvoja

Asia on vakava :D

Ensimmäiseltä mökiltä Hillakerosta maisemat Keronjärvelle eivät olleet pöllömmät.



Kimppapäikkärit maistuivat parhaalta...




...mutta kelpasi uni yksinkin. Mökissä oli metsästä tultua toisinaan hieman viileää, jolloin Ruskakin viihtyi peittojen alla. Huomaa unilelu.



Teerikukko lensi ystävällisesti pihaan treenikaveriksi, mutta tällä kertaa treeni jäi stalkkaukseen ikkunasta.

Kun muut olivat Kuusamossa, Ruska oli Rivieralla... reissun toisella mökillä Mursunniemessä ei myöskään ollut kehnompia rantoja.

Aargh, missä se on, missä se on??!! Ruska äkkäsi näädän hajun, ja olisi halunnut kaivaa otuksen esiin vaikka maapallon läpi. Harmi, että näädän hetkeä aiemmin ollessa ihan näkyvillä parin metrin päässä pikkuneidistä, neiti oli aivan omissa maailmoissaan...

Reissu-Ruska

Lomat tulivat ja menivät - taas kerran. Vietimme reilun viikon verran Kuusamossa, missä Ruska ja isäntäväki pääsivät kunnolla ihmettelemään kanalintujen jahtaamista komeissa vaaramaisemissa.

Kuusamon touhuista enemmän omassa kuvareportaasissaan, kunhan matkalaiset toipuvat kotiinpaluun aiheuttamasta kulttuurishokista. Tällä kertaa keskitytään täysin siihen, miten hieno reissukoira Ruskelista kuoriutui.

Autoilu on ollut Ruskasta hiukan inhottavaa toistaiseksi, eikä voi syyttääkään kun reissut ovat taittuneet ilmastoimattoman vanhan fiiatin takapenkillä kesähelteillä. Nyt isäntäväki kuitenkin jännitti turhaan pitkää reissua, koska Ruskalla naksahti täysin uusi vaihde päälle: autoilu ei olekaan kamalaa!

Reissussa kertyi yhteensä yli 2000 ajokilometriä, joiden aikana ei kuulunut ensimmäistäkään piippausta tai näkynyt yhtään kuolavanaa. Takapenkiltä kuului korkeintaan kuorsausta, sekä toisinaan maiskutusta ja makoisaa piereskelyä neidin kääntäessä kylkeä, huolimatta siitä, että fiiat jaksoi posottaa sekä pitkiä ajomatkoja, että hankalia, kuoppaisia metsäteitä, joilla sora ropisi auton pohjassa.

Myös käskyyn "autoon" suhtauduttiin ihan uudella reippaudella, varsinkin sen jälkeen kun selvisi, että autolla mennään kohti mukavia lintumetsiä.

Hyvä Ruska! Ehkä ensi vuonna autoillaan vielä pidemmälle :)

Vaikka autoilu sujuikin, piti aloituspäivänä vielä kytätä kärryä epäluuloisena, olihan siellä kykitty iso osa kahdesta edellisestä päivästä. Ei kai sinne enää pidä mennä?!

Viikon edetessä myös taukoja vietettiin takapenkillä tuulensuojassa, täysin hyvillä mielin.

Suurin osa autoilusta kului näissä merkeissä.

Tuleva teiniprinsessa?

Ihana, kiltti ja kultainen Ruskeli on viime viikkoina ruvennut hieman protestoimaan, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, joten kerrotaan välillä ihan vaan kuulumisia kotoa metsästyskoirailun sijaan.

Yksin jäädessään seinien kulmat ovat maistuneet muutamaan otteeseen (huoh), ja viime viikolla löysimme neidin myös sängystämme nukkumasta, kun oli fiksuna likkana keksinyt miten makuuhuoneen ovi avataan.

En se minä ollut!

Kotona ollessamme pieni prinsessa taas on ollut kovin huomionkipeä, ja keksinyt piippauksen ja riehumisen jalon taidon, jos huomiota ei tarpeeksi heru. Viime aikoina olemme myös heränneet yöllä piippaukseen muutamaan otteeseen... Erityisesti Ruskaa harmittaa jos jompikumpi meistä lähtee pois kotoa, vaikka rauhoittuukin yleensä nopeasti sen jälkeen.

Hieman hankalan tilanteesta tekee se, että yksin pitää olla kun isäntäväki käy töissä. Hieman turhauttavan tilanteesta puolestaan tekee se, että olemme kovin huolellisesti harjoitelleet yksinoloa vähän kerrallaan heti pienestä pitäen, samoin kuin huomion antamista silloin kun meille sopii, eikä aina sitä pyydettäessä. Oletusarvo on kuitenkin toistaiseksi, että kyseessä on jokin alkavaan teini-ikään liittyvä juttu, joka menee aikanaa ohi jos löydämme sopivat keinot tilannetta helpottamaan sekä yksin että yhdessä kotona ollessa. Kotona ollessa pitää varmaan vähän kiristää ruuvia sääntöjen noudattamisen kanssa, mutta toisaalta tarjota sitten huomiota ja kivaa tekemistä vastapainoksi. Ja töissä ollessamme olemmekin jo hankkineet muuta purtavaa seinien sijaan, sekä järjestäneet tarvittaessa mummolavoimat ulkoilutusavuksi (en nyt viittaa sitten purtavalla näihin mummolavoimiin :D).

Positiivisena nouttina mainittakoon, että teini-iän lähestymisestä huolimatta korvat ovat kenties hieman paremmin päässä kuin aiemmin. Ja kaiken kaikkiaan Ruska on kuitenkin mukava koira, jonka kanssa viettää aikaa myös kotona, vaikka joskus mutkia matkassa onkin (epäilemättä isäntäväen aiheuttamina tavalla tai toisella ;).