Heidi tämän jo ehti raportoidakin, mutta eräs päivä aamupalaa odotellessaan ja isäntäväen vielä harjatessa hampaita, antoi neiti hieman palautetta huushollin yleissiisteydestä. Aamukahvin aikana esiin vedetyt tuolit toimivat kätevinä portaina pikkuneidille maanpäälliseen taivaaseen, eli ruokapöydälle. Illalta jäänyt nuudeliwokki hävisi samoin tein parempiin suihin, suoraan astiasta. Tulistahan se oli, mutt jos jokin muutos neidin olotilassa on tuosta ollut, niin ehkä salainen hymy on ollut hieman leveämpi ja varastelu on nyt kivaa.
Lenkillä reenattiin taas kahluupuuhia. Huolellinen alustelu muutaman päivän aikana (lihapullan heiluttelu veden päällä) maksoi itsensä takasin neidin viimein uskaltaessa nilkkoja myöten samaiseen puroon ilman houkuttimia. Ei se ainakaan vettä pelkää, huolimatta viikonlopun kompastuksesta.
Lenkin loppupuolella metsästysviettinen koiramme pääsi myös siivittämään kyyhkysen polulta. Liekö syynä hellepäivä vai wokin täyttämä masu, mutta aivan kuin suorituksessa olisi ollut ripaus laiskuutta mukana. Näin ainakin isännän silmin. No, eipä toisaalta lähtenyt peräänkään - se lienee tärkeämpää tässä vaiheessa, kun luontaisesti ilmenevä käytös on ainoa noudatettava toimintamalli "riistatilanteessa". Oikeasti metsällä ollessa koira ei siis saa lähtä jahtaamaan nousevaa lintua, ettei joudu mahdollisen laukauksen eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti