Kamera löytyi!!

Kamera löytyi kuin löytyikin, hyvästä jemmasta treenikassin juomapullotaskusta. Sen kunniaksi muutamia kuvia pentuviikonlopusta vielä näin jälkikäteen.

Hellepäivänä kakarat heitettiin välillä altaaseen jäähtymään

nokkaeläin

Hurja hymy

Kai noista jompikumpi on meidän...

Tutustumista. Valkoisessa narussa Kapu-isä

Välillä kyllä treenattiinkin, ihan oikeesti :)

Huomenna Uudenmaan Kanakoiraharrastajien kesäpäiville Inkooseen mars. 

Kasvattajan luona opissa

Kesän aikana ollaan kahdesti käyty kasvattajan luona: kerran lomilta käsin muuten vaan vähän treenailemassa ja vaihtamassa kuulumisia siitä, miten elämä Ruskan kanssa on lähtenyt käyntiin, ja toisen kerran pentutapaamisessa, niin ikään treenaamassa, vaihtamassa kuulumisia sekä lisäksi tietysti peuhaamassa Ruskan neljän siskon ja kolmen veljen kanssa. 

Valitettavasti isäntäväki hukkasi jälkimmäisen reissun päälle kameransa, joten kuvia on jaettavaksi vain ekalta käyntikerralta kuukausi sitten. Tällöin treenattiin Alma-äidin ja Vimma-siskon kanssa vaihtelevalla keskittymisellä :) Elävät linnut välillä kiinnostivat ja välillä eivät, mutta kuolleet linnut ja niiden siivet olivat niin ihania, että niistä ei olisi millään viitsinyt luopua...

Alma-emo ihmettelee, minne se Ruska painelee kesken lintujen kyttäämisen

Ihanaa, siipi!

Välillä vähän häijymmän näköistä painia Vimma-siskon kanssa, tässä Ruskan vuoro olla alakynnessä

Kotiläksyksi saimme ihan perushallintaan keskittymistä, sekä noutoesineiden omimiseen puuttumista - isäntäväelle kun ei ole kannattavaa murista. Molempia ollaan harjoiteltu paljon ja molemmat ovat menneet paljon eteenpäin, ainakin meidän mielestä. Lisäksi tietysti lintukontakteja haetaan niin paljon kuin mahdollista kaupunkiresursseilla.

Pentutapaamisessa pari viikkoa myöhemmin treenattiin jos jonkinlaista: hallintaa ja tottelevaisuutta, riistatreenejä sekä verijälkeä, jota ollaan innostuttu nyt tekemään vähän itsekin, koska Ruska tuntuu kovasti pitävän lajista. Helteestä huolimatta Ruska jaksoi koko viikonlopun hienosti, joskin välillä koirakaverit kiinnostivat huomattavasti meitä ihmisiä enemmän.

Parasta on, että molempien kasvattajalla käyntien jälkeen Ruskalla on jotain tuntunut naksahtavan päässä vähän isomman koiran vaihteelle, ja ollaan päästy eteenpäin asioissa, jotka ovat meitä askarruttaneet. Montaa asiaa, kuten korvien löytymistä, pitää tietysti edelleen työstää, mutta ainakin suunta on lupaava. Lisäksi pentutapaamisen jälkeen linnutkin ovat kiinnostaneet ihan uudella tavalla, ja ollaan nähty hienoja riistatöitä muillekin kuin kimalaisille ja västäräkeille ;)

Uimasilla uudempia kertoja

Ruskan mielestä vesi tuppaa aina olemaan vähän turhan märkää, joten olemme kovasti koittaneet tarttua kaikkiin uintitilaisuuksiin ja rohkaista pientä neitiä menemään veteen.

Lihapullien ja hellesäiden voimalla on jonkin verran edistystä tapahtunutkin; viime viikonlopun pentutapaamisessa (josta jälleen lisää omassa postauksessaan) Ruska hyppi ihan oma-aloitteisesti pennuille tehtyyn vilvoittelualtaaseen, ja reilu viikko takaperin neiti nautti myös Rajasaaren koirapuiston uimarannasta Helsingissä. Ja miksei nauttisi, kun ympärillä oli paljon ihania, uusia leikkikavereita!

Houkutukset edistivät matkaa

Vaikka toisinaan kaverit rannalla houkuttivat enemmän



Välillä Ruska uskalsi mennä edelläkin



Sampo-vaaria piti päästä tervehtimään heti vedestä noustua, joskin Sampo olisi itse vaan mieluummin köllöttänyt rauhassa rannalla.

Vaikka maha meni hiukan sekaisin meriveden juomisesta, oli Rajasaaressa niin kivaa, että varmasti tulee mentyä toistekin. 

Vielä kun saisi uimisen maistumaan silloinkin, kun jalat eivät ylety pohjaan... Hyvää harjoitusta saatiin tosin jo Veikkolassa viime viikolla kun Ruska houkuteltiin siiven perässä ihan oikeasti uimaan. Valitettavasti tuosta reissusta ei jäänyt kuvia jälkipolville (mutta kyllä se tapahtui, ihan oikeesti!).

Kurja kaupunki

Viimeiset pari viikkoa vierähtivät suurimmaksi osaksi mökillä, joten blogin päivittäminen on ollut hiljaista kehnon nettiyhteyden vuoksi. Ja tuskin mökillä olisi ehtinytkään, kun oli kiire makoilla ja treenailla Ruskan kanssa auringossa, grillata, syödä, saunoa, läärätä vedessä, soudella ja tehdä pitkiä peltolenkkejä. Kovin montaa tapahtumaa ei yhteen päivään mahtunut, vaan mökkeily painottui täysin akkujen lataamiseen. Loman kohokohta oli retki kasvattajalle treenaamaan ja Ruskan äitiä ja siskoa tapaamaan, siitä enemmän omassa postauksessaan myöhemmin.

Ruskan vauhdikas luoksetulo

Kaupunkiin palaaminen oli ainakin Ruskelille pieni kulttuurishokki, kun käytettävissä ollut vapaa kulku pienen sisätilan ja suuren pihan välillä muuttui kotioloihin, jossa sisätila on isompi (mutta ikävän koiraprooffattu), mutta ulkotila surkea pieni rivitalon laatikkopiha. Lomalla huomasi hyvin havainnollisesti, miten ulkona touhuaminen ja kaikenlainen helposti tarjolla oleva aivojumppa vaikutti Ruskan käytökseen ja vähensi mm. villiintymistä iltaisin, antaen aikuisillekin enemmän omaa rauhaa. Enkä nyt tarkoita, että saatettiin nakata pentu pihalle aamulla, hakea se sisään illalla ja tehdä siinä välissä pelkkiä ihmisten juttuja, vaan että pihalla yhdessä leikkiminen korvasi hyvin yhden päivän lenkeistä, uusia kokemuksia oli tarjolla käden ulottuvilla koko ajan ja ulkotreenaamista varten oli tilaa kun vain siirtyi ovesta ulos. On meillä kotonakin aika hyvät puitteet kaupunkilaisiksi joten sikäli ei pitäisi valittaa, mutta omalta pihalta pitää kuitenkin yleensä siirtyä pois jos haluaa juoksennella, ja esim. uimaan pitää mennä autolla.

Toivottavasti kuitenkin saa mökiltä jotain ajatuksia siirrettyä kaupunkioloihinkin, kun on ollut aikaa tarkkailla omaa ja koiran käytöstä, sekä päivittäisiä rutiineja. Ruskan päivärytmi mökillä muodostui orgaanisesti jokseenkin seuraavanlaiseksi: herätys, aamupissa, laiskottelua tai omaa leikkimistä, aamupala, vähän treeniä tai jotain muuta yhteistä puuhaa/leikkimistä, päivälepo, omaa tai yhteistä leikkimistä/treeniä, päiväruoka, seuraava päivälepo, omaa leikkimistä, peltolenkki (tai muuta ohjelmaa), rauhoittuminen, iltapissa, nukkumaan. Rauhallisempien hetkien yhteyteen otettiin yksinoloharjoituksia esim. kauppareissujen muodossa, ja tietysti pientä treeniä (lähinnä koiran perushallintaa) oli mukana melkein kaikessa mitä tehtiin. Kaupunkiin haluaisin tästä muokata vähän samantapaisen päivärytmin, tietysti sovellettuna siihen, miten töissäkäynti aikatauluun vaikuttaa. Tai ehkä enemmän on kyse siitä, että ns. luontainen rytmi on nyt paremmin selvillä, joten sen noudattaminen on jatkossa toivottavasti helpompaa, kun rutiinin pitäminen ja sen rikkominen tulee tehtyä tietoisesti. Vaikka saapi nähdä, miten nopeasti tämäkin rutiini muuttuu pennun kasvaessa...

Loppuun vielä vähän kesäkuvia :)

Päivälevon aikana aikuiset ehtivät rauhassa grillata.

Uimaharjoittelu on vielä vähän rankkaa, joten rantaelämästä tehdään helposti lähestyttävää lastenaltaan ja herkkujen avulla.

Koulutussaldoa

Vaikka välillä tuntuu että treeniä pitäisi saada enemmän sekä metsästyspuolella että perustottelevaisuudessa, on toisaalta kiva miettiä, että aika montaa asiaa ollaan jo tehtykin.

Perustottelevaisuudessa toimii istuminen ja maahanmeno jo melko hyvin (varsinkin isännän kanssa, mun pitäisi vielä saada koiraan parempi kontakti), ja ruokaa odotellessaan Ruskeli olisi motivoitunut seisomaan vaikka päällään jos käskettäisiin. Toistaiseksi maahanmeno on riittänyt :)



Hämähäkkimme Ruska, kuvassa päivän alle 3kk ja n. 8kg, kaikki jaloissa. Hienosti odottaa kuitenkin makuulla ruokaansa.



Sivulle mennään myös ainakin jonkinasteisesti, tosin usein liian pitkälle. Toisaalta, sitä on ehkä vähän laiskasti harjoiteltukin sen jälkeen, kun viimeksi samasta asiasta mainitsin. Sen sijaan suurin ylpeytemme on luoksetulo, jonka Ruska on sisäistänyt hienosti. Ihanaa kun pikkuneitiä voi pitää vapaana aina, kun ympäristö antaa siihen puitteet!  

Metsästykseen liittyvissä jutuissa pitäisi jotenkin venyttää omaa kekseliäisyyttä, kun näin kaupunkialueella ei omia treenilintuja ole kovin kätevä hommata, ja lähipuistojen/peltojen/metsien luontokappaleitakaan ei kehtaisi eikä lain puitteissa muutenkaan sopisi ihan kohtuuttomasti häiritä.

Seisontaa ollaan kuitenkin harjoiteltu hanhen siivellä, ja se näyttää usein ihan hyvältä - Ruska tosin innostuu vähän turhankin paljon ja haluaisi vaan jahdata siipeä... toisaalta taas, ei voi sanoa, että neiti ylikuumenisi riistalle, koska monet linnut, sekä toisinaan rusakot ja ketut, ovat jääneet läheltäkin huomaamatta neidin varatessa koko huomionsa mudan syömiselle tai muulle kehittävälle puuhalle. Mutta on iloisiakin yllätyksiä Ruskan joskus äkätessä linnun kesken lenkin ja seistessä ihan oma-aloitteisesti.

Tässä meno näyttää jo vähän seisonnalta

Mutta parasta on kun saa napata siiven lopulta kiinni!

Uimasilla

Tänään Ruska pääsi ensimmäistä kertaa uimaan muutenkin kuin vahingossa, kun saatiin mökkiranta lainaksi. Automatka Snappertunaan oli sen verran hankala Ruskan potiessa matkapahoinvointia mutkaisella tiellä, että ehdin jo katua, ettemme valinneet uimapaikaksi yleistä koirauimarantaa Haukilahdessa. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen, ja neiti kahlasi ja ui reippaasti lihapullien ja pallon perässä, vaikka vähän jännittikin. Myös isäntäväki pääsi heittämään talviturkin, ja koko perhe nautti hellepäivästä.

Näin jälkiviisaana, olisi varmaan voinut enemmänkin treenata pelkän totuttelun ja leikkimisen sijaan, mutta jääköön se seuraavalle kierrokselle.

Tennispallo kiinnosti



Kebakonpalan perään mentiin jo ihan oma-aloitteisesti (myös muualle kuin veteen, hohhoijaa)



Kuistin auringossa oli mukava kuivatella päivän jännityksen päälle

Uimisen lisäksi Ruska on opetellut oma-aloitteisesti varastamisen jaloa taitoa. Perjantaiaamuna harjasin hampaita kylppärissä, ja keittiöön palatessani neiti löytyi keittiön pöydältä seisaaltaan tyhjentämässä edellisillalta pöytään jääneitä wokin tähteitä. Ihme kyllä chilit sun muut eivät sekoittaneet mahaa, tai ilmeisesti edes maistuneet tarpeeksi tulisilta... Tänään saunoessa kävi toinen vastaava sattuma, kun Ruskeli pääsi tyhjentämään kylmälaukusta löytyneen avatun kebakkopaketin hyvällä ruokahalulla. Note for self, elukalta ei keinot lopu kesken ja lisää vaan keksitään neidin kasvaessa, joten isäntäväenkin täytyy skarpata entistä enemmän.

Action dog

Ruskeli laittoi haisemaan tuossa eräänä päivänä.

Heidi tämän jo ehti raportoidakin, mutta eräs päivä aamupalaa odotellessaan ja isäntäväen vielä harjatessa hampaita, antoi neiti  hieman palautetta huushollin yleissiisteydestä. Aamukahvin aikana esiin vedetyt tuolit toimivat kätevinä portaina pikkuneidille maanpäälliseen taivaaseen, eli ruokapöydälle. Illalta jäänyt nuudeliwokki hävisi samoin tein parempiin suihin, suoraan astiasta. Tulistahan se oli, mutt jos jokin muutos neidin olotilassa on tuosta ollut, niin ehkä salainen hymy on ollut hieman leveämpi ja varastelu on nyt kivaa.

Lenkillä reenattiin taas kahluupuuhia. Huolellinen alustelu muutaman päivän aikana (lihapullan heiluttelu veden päällä) maksoi itsensä takasin neidin viimein uskaltaessa nilkkoja myöten samaiseen puroon ilman houkuttimia. Ei se ainakaan vettä pelkää, huolimatta viikonlopun kompastuksesta.

Lenkin loppupuolella metsästysviettinen koiramme pääsi myös siivittämään kyyhkysen polulta. Liekö syynä hellepäivä vai wokin täyttämä masu, mutta aivan kuin suorituksessa olisi ollut ripaus laiskuutta mukana. Näin ainakin isännän silmin. No, eipä toisaalta lähtenyt peräänkään - se lienee tärkeämpää tässä vaiheessa, kun luontaisesti ilmenevä käytös on ainoa noudatettava toimintamalli "riistatilanteessa". Oikeasti metsällä ollessa koira ei siis saa lähtä jahtaamaan nousevaa lintua, ettei joudu mahdollisen laukauksen eteen.